Tuesday, August 23, 2016

More is more!


Tänään saamme taas todistaa tilannetta, jossa kynsien lakkaus lähti totaalisesti sormikkaasta. Asetonipullon asemesta tarrauduin leimasimeen kuin henkikultaani ja jatkoin leimaamista, kunnes kynnet olivatkin yhtäkkiä ihan mukiinmenevät.



Nimimerkillä "pet hair is my glitter"!!!


Homma lähti liikkeelle Cupcake Polishin Jubilee-lakasta, joka oli pakko testata kynsillä heti kirppisteltyäni sen kaverilta. Luin eräästä blogista (älkää kysykö nimeä, koska en muista), että holohöperö bloggaaja oli maalannut tällä lakalla jopa avaimensa peräosan. Oli muuten ihan sairaan hieno! Pitäiskö tuunata vaikkapa Ikean ruma Tertial uuteen uskoon?




Aikani ihasteltuani alkoi leimasinsormea syyhytä ja kävi taas vanhanaikaiset eli nappasin käten mitä pöydällä oli. Colour Alikelta tuli tässä hiljan pari uutta hololeimauslakkaa, joista päätin kokeilla mustaa Princeä. Epäilin hololakan peittävyyttä, joten leimasin ebay-laatoilta ensin alle kunkin kuvion mustalla ja sen päälle Princellä saman kuvion niin tarkkaan kuin taisin. Leimat näyttivät jopa mustan päällä epämääräisen mutaisilta ja taittoivat vihreään. Pyh! Eikun lisää leimaa päälle.




Samaisilta XY-J-sarjan laatoilta (tilasin kaikki laatat ebaystä ja toimii kuin häkä, kuvia instassa) latasin kynsille leimoja Masuran magneettilakalla (120 Ruby Temptation), joka leimaa aivan järisyttävän hyvin. Tässä vaiheessa vedin pikakuivattajan kynsille ja magnetisoin lakan Masuran kissansilmämagneetilla. 




Kynnet näyttivät sekavilta ja olin jo aikeissa deletoida koko operaation, kunnes muistin vanhan sääntöni: enemmän on aina enemmän! Joten tutkailin ihan oikein ajatuksen kanssa MoYoun laattavalikoimaani ja valitsin kaksi leimaa, jotka mielestäni sopisivat kynsille ja saattaisivat pelastaa päivän. Tähtileima löytyy Timetraveller 70’s 03-laatalta ja viivaleima puolestaan Holy Shapes 08-laatalta.




Lopputulemana päädyin ihastelemaan kynsiä ja asetonihöyryt saivat odottaa muutaman hetken. Onko teillä tapana aloittaa kiltisti alusta kynsimokan keskellä vai jatkatteko hammasta purren katkeraan loppuun asti? Itselläni ei ole kärsivällisyyttä aloittaa alusta, joten joskus nämä mokat toimivat… useimmiten eivät. 

Ei voi tietää ennen kuin kokeilee!




Saturday, August 20, 2016

Arrggggh!


Taas mä tipahdin. Siis pois blogista… ja vähän kaikesta. Mikäli tämä ei ole vielä käynyt selväksi jollekin lukijalle, niin tätä tää nyt vaan on. Mä tipahtelen. In and out of life!




Elämä mun kanssa on about yhtä helppoa kuin… sanotaan nyt vaikka (paremman aasinsillan puutteessa) valkohain. Mun ei ole tosin pakko liikkua koko ajan eteenpäin pysyäkseni hengissä, kuten tämän maailman kookkaimman petokalan. Homma on vähän just päinvastoin eli välillä musta kuoriutuu esiin ihan kunnon Stay in Bed Mom.




Ainakin yhden piirteen suhteen olemme valkohain kanssa samiksia. Me molemmat olemme luonteeltamme yksineläjiä. Oma tila ja oma aika ovat tälle Vantaan valkohaille enemmän kuin elinehto. Tykkään nykyään jopa nukkua mieluummin yksin, herkkäuninen kun olen eikä mun tarvitse onneksi uida nukkuessani (paitsi joskus unissani). Vitsi miten ihanaa on levähtää kunnon X-asentoon, kun sängyssä ei ole ketään ketä tarvitsee varoa potkimasta.




Jos nukkuessa olenkin vaarallinen lähinnä itselleni puristaessani terävät kynnet kivuliaasti nyrkkiin tai raapaistessani silmämunaa asentoa vaihtaessani, niin hereillä olen aika tyypillinen valkohai. Mikäli henkilökohtaiseen tilaani eksyy huonona ajankohtana, revin kenet tahansa kappaleiksi terävillä sanoilla ja ilkeillä huomautuksilla. Vittuiluksikin tätä olen kuullut kutsuttavan. Olen siis VVV = Vantaan vittuileva valkohai!




Valkohaista viidenteen eli kynsiin. Olen kehittänyt jälleen uuden pienimuotoisen pakkomielteen lopetettujen PP:n lakkojen suhteen. Voi olla, etten ole kahta kertaa vilkaissut tiettyä lakkaa mutta auta armias, kun lopetusilmoitus tulee niin luottokortti vinkuu. Lopettaminen on vähän sama kuin kuoleminen, sitä ei voi perua. Elämän voi perua mutta kuolemaa ei. Olen aina ollut vähän herkkä lopettamisten suhteen, joten syytän psyko-fyysis-sosiaalisen kehitykseni vinoutuneisuutta tästä lakkahamsteroinnin uudesta ulottuvuudesta.





Bette on ollut ihastelujeni kohteena kauan, mutta lopettamisuutinen sai mut vihdoin liikkeelle. Nämä kynnet syntyivät sillä hetkellä kun avasin kaksi pakettia, joista toisesta paljastui ihanainen sininen holounelma Bette ja toisesta ÜberChicin Nautical minilaatta. Myönnän ostaneeni laatan pelkästään valkohain vuoksi. Shark Week!!! Loppu onkin sitten historiaa eli Bette löysi tiensä kynsille ja peitti holotuksellaan kahdella kerroksella (vaikka onkin näitä PP:n läpikuultavia holoja). Kaksoisnapsautin kynsiin mustat ja valkoiset leimat hailaatalta ja sain keskisuuren hermoromahduksen, kun tajusin että värit on väärin päin ja haikalan hampaat on mustat kuin mielialani konsanaan. Kuvia tutkaillessani huomasin myös tämän nimenomaisen valkohain ehtineen jo saaliinsa kimppuun ja repineen keskisormen lakkaa reunasta irti. Pirun peel off! Ei sen nyt ihan näin nopeasti tarvitsisi toimia, otin nimittäin kuvat heti lakkaamisen jälkeen, vaikka kuvien perusteella veikkaisin lähinnä seuraavaa päivää.

Terkkulit VVV:ltä!



Friday, July 22, 2016

Sateinen päivä Vantaalla


Heinäkuu on ollut säiden puolesta aivan parasta aikaa. Sadetta, ukkosta ja viileää! Ei, en ole sarkastinen vaan ihan oikeasti inhoan kuumuutta. Ei sillä, inhoan kyllä kylmääkin ihan yhtä aktiivisesti mutta kylmältä on jotenkin helpompi suojautua vetämällä lisää vällyjä ylle ja kääriytymällä kuuman kaakaokupposen kanssa sohvan nurkkaan. Kuumuus ja sisätilat saavat mielenrauhani järkkymään todella helposti. Varsinkin jos yöllä ei saa nukuttua kuumuuden takia. Ihan sama kuinka alasti sitä hilluu, niin hiki valuu silti. Siinä missä kylmyyteen auttaa lisäeristys, kuumuutta vastaan ei voi suojautua repimällä nahkaan taskua.




En ole ulkoilmaihminen, koska kärsin idioottimaisesta nuhasta (tunnetaan myös nimellä idiopaattinen nuha) ja nenä vuotaa kuin koski suurimmassa osassa ulko-olosuhteita. Pieninkin tuulenvire saa aikaa kamalan räkimiskohtauksen. Kaikki allergialääkkeet on testattu mutta eiväthän ne auta, kun kyse ei ole allergiasta vaan autonomisen hermoston ylireagoimisesta. Yksi nenäsumute jeesii jonkin verran, mutta sitä ei saisi käyttää jatkuvasti voimakkaan limakalvojen kuivumisen vuoksi. Olen ollut määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä muutaman vuoden ja onnistunut melko tyylikkäästi rajoittamaan elämäni neljän seinän sisään. Hengittäminen on kuitenkin vielä sen verran elämää ylläpitävä ehto (niin kauan kunnes japanilaiset keksivät jotain kivaa), etten jaksa kakoa ulkoilun vuoksi keuhkoja pihalle.





Niin, että mitenkö tämä jaarittelu liittyy kynsitaiteiluun? Ei oikeastaan mitenkään, mutta toisaalta monellakin tapaa. Tykkään kotoilusta eikä se ahdista millään tasolla, ellei järjetön helleaalto sulata aivoja ja revi hermoja riekaleiksi. Paras kotoilusää on sateinen ja pimeä, viileänraikas ilma. Kynsilakka kuivuu, telkkarin tuijottaminen on kivaa ylimääräisten auringonsäteiden ollessa tiessään ja sohvalle voi kesälläkin kääriytyä fleecen alle. Sateinen päivä Vantaalla on huomattavan paljon mukavampi kuin, sanotaanko vaikka sateinen päivä Barcelonassa. Mikään ei ole niin kismittävää kuin sadepäivä keskellä kaupunkilomailua. Nyt aletaan jo päästä asian ytimeen!




FUN Lacquerin kesäkokoelma ei tällä kertaa aiheuttanut suuria sydämenmuljahteluja mutta kyllä siellä ainakin yksi helmi oli joukossa. Rainy Day in Barcelona vaikutti ensivilkaisulla melko tavalliselta lilalta lineaarihololta, joka muistutti lähinnä Color Clubin Eternal Beautyä. Muutamissa kuvissa alkoi kuitenkin näkyä lakassa tuikkiva viettelevä vihertävän metallinen kiilto, joka vaati ehdottomasti lisäselvittelyjä ja lopulta päädyin napsauttamaan tilauksen menemään Cesarsille. Lakka näyttää todellisuudessa siltä kuin Color Clubin kaksi kaunokaista Eternal Beauty sekä Snakeskin olisivat saaneet rakkauslapsen. Yritin vertailla lakkaa muihin omistamiini (tikkukuva instassa) mutta unohdin joukosta Eternal Beautyn jälkeen ilmeisimmän vaihtoehdon, nimittäin FUNin Siberian Squillin. Sävyltään nämä kaksi ovat samoja, mutta SS:n joukossa on paljon mikrohologlitteriä (joka tekee lakasta enemmän scattered tyylisen) ja siitä puuttuu vihreä metallisuus (minkä vuoksi lakka vaikuttaa lämpimämmältä).




Otin riskin tämän lakan kanssa, mutta se kannatti. Olen aivan rakastunut. Jos Let the Sea Set You Freen sinisessä pohjassa olisi samanlainen metallinen shimmer, tilaisin ehdottomasti senkin. Kuvissa en tällaista ole erottanut, vaikka lakan kuvaillaankin taittavan pinkkiin. Rakastan A Englandin Whispering Waves lakan pinkkiä flashiä, mutta FUNin lakasta en löydä tuota väitettyä shimmeriä yhdestäkään julkaistusta kuvasta. Pitäisi ehkä päästä hipelöimään lakkaa livenä. Barcelona on joka tapauksessa unelmien täyttymys enkä voi lakata ihastelemasta sen uniikkia kauneutta.




Lakka ei ole samaan tapaan peittävä kuin esim. CC:n Halo Huesit mutta sen holoisuus ja shimmer ovat niin voimakkaat, että itse selvisin helposti kahdella kerroksella. Tässä lakassa annan läpinäkyvän koostumuksen anteeksi, koska se tekee itse asiassa lakasta entistä kauniimman eteerisyydellään. Voisin verrata koostumusta Glisten & Glown Cocktails Anyone? –holoihin, jotka saavat lisää ulottuvuuksia voimakkaaseen lineaariholoonsa juurikin läpinäkyvyydestään. Koristeluja tämä lakka ei oikeastaan kaipaa mutta pöydällä pyöri Bundle Monsterin Festival-sarjan laattoja, joita halusin päästä testaamaan. BM-S301 ja BM-S308 laatoilla oli mukavan oloisia höyhenleimoja, joita leimasin kynsille tuplana. FUNin lakan shimmer muistutti täsmälleen Viva la Divan metallisen vihreää lakkaa 132, jota käytän leimauksiin. Päälle leimasin samat kuviot mustalla. Kerrankin osasin olla peittämättä koko lakkaa leimoilla! 


Kotiutuiko teille yhtään FUNin kesälakkaa?




Saturday, July 16, 2016

Nautical part III


Viikonlopun riesaksi päräytän teille vielä yhdet meriaiheiset kynnet. Ensin seuraa pieni tunnustus. Hei, nimeni on Malle ja olen Google-addikti. Jos on olemassa kysymys, on olemassa myös mahdollisuus, että googeli tietää vastauksen. Pari päivää sitten päädyin lukemaan semilaajasti geostrofisesta tuulesta ja suihkuvirtauksista sekä haikalojen monimutkaisesta lisääntymisestä. Vielä kun saisin jostain valokuvamuistin, etten joutuisi tarkastamaan samoja asioita sataan kertaan uudelleen. Tämä pää nimittäin vuotaa kuin seula! Onneksi on googeli.




Seilorikynsiä tehdessäni huomasin leimauslaatoilla kahdenlaisia miekkakalan oloisia otuksia. Muistin, että jossain leffassa urheilukalastettiin myös hieman pienemmällä soipottimella varustettuja ötököitä, marliineja, mutta siihen päättyikin oman tietopankkini sisältö ja kysymysten tulva kasvoi googelointihetken kokoiseksi. Wikipedia sanoo näin: Sekä marliinit että miekkakalat ovat purjekaloja, jotka kuuluvat ahvenkalojen lahkoon. No niin, kannatti elää tämäkin päivä! Wikipedia osasi myös kertoa, ettei miekkakalan miekan funktiosta ole tarkkaa selvyyttä. Sen arvellaan käyttävän miekkaa ravinnonhankkimiseen uiden kalaparven keskelle, saaden kilarit ja syöden nauruun/lävistykseen/sydäriin kuolleet kalat (asiaa ei oltu esitetty WP:ssä aivan noilla sanoilla).




Miettikää hei nyt oikeesti, että me Homo Sapiensit kuvitellaan olevamme luomakunnan huipulla eikä meillä silti ole edes aavistusta mihin miekkakala tai vaikkapa sarvivalas käyttää tuota hulppeata sojotintaan. Helppohan se on heittää oppineita arvauksia kehiin, mutta faktaa ne eivät ole sen enempää kuin sarven käyttö näppäränä vessapaperitelineenä. Mua niin kiehtoo kaikki tällaiset maailman eriskummallisuudet ja se miten vähän tiedämme upeasta planeetastamme saati sitten maailmankaikkeudesta. Olisiko muuten hieman hienoa, jos joku Homo Sapiens Superior pohtisi satojentuhansien vuosien kuluttua, jotta mihin kummaan tämä muija tarvitsi näitä pitkiä ja teräviä muovinpalasia sormiensa jatkona. Muinaista irlanninhirveä ja sen jättimäisiä sarvia koskevaa evolutiivista kiistaa lainatakseni, en ole olemassa kynsieni vuoksi vaan niistä huolimatta.





Palataanpa muovinpalasiin ja tälle planeetalle. Torstain postauksessa nähtiin kaksi Essien kesäkokoelman lakkaa ja tänään niitä nähdään vielä yksi, se kaikkein kaunein. Pelkäsin Viva Antigua!:n (onko näihin lakkanimiin pakko lisätä välimerkkejä, kysyy hän?) olevan liian turkoosi ja samankaltainen China Glazen What I Like about Bluen kanssa. Turha pelko, sillä lakka on todellakin enemmän vihreä (niinku aqua, you know) kuin turkoosi ja sen pohjaväri on valoa vasten tikulta tirkisteltynä melko lailla identtinen Essien Melody Makerin kanssa. Viva Antigua!:an on lisätty Essien upeaa glass fleck –tyylistä hitulaa, jonka kultainen sävy saa lakan vaikuttamaan entistäkin lämpimämmältä. Tämä lienee kesän 2016 kaunein lakka.




Valitsin turkoosinvihreälle pariksi IsaDoran tekstuurilakan Emerald Crush, sillä lakan seassa pyörii juurikin sopivan sävyisiä turkoosinvihreitä mikroglittereitä. Tarkoituksenani oli jättää pinta tekstuuriseksi mutta meriteema vaati saada maksimaaliset kimallustehot irti tästä lakasta, joten päällystin tekstuurin leimauksen jälkeen kahdella pikakuivattajakerroksella. Mundon tilauksessa sattui sopivasti olemaan mukana Viva Antigua!:n sävyinen Aqua-leimauslakka, jonka otin tietysti mukaan lakkaukseen. Kultainen leimauslakka on myöskin MdU:n ja mustan virkaa toimitti tällä kertaa MoYou Londonin leimauslakka. Leimat löytyvät MYL:n laatoilta 01 sekä 17. Väittäisin että kynsillä on sekä miekkakaloja että marliineja, mutta väärinymmärrysten välttämiseksi sanotaan näitä nyt sitten vaikka purjekaloiksi niin kaikki ovat tyytyväisiä.




Tykkään kynsistä, vaikka purjekalat eivät erityisesti aiheutakaan sydämentykytyksiä soipottimiensa evolutiivisen taustan ulkopuolella. Carpe diem vaan kaikille ja niin poispäin!  



Thursday, July 14, 2016

Nautical part II


Torstai on toivoa täynnä, joten uskaltauduin syville vesille seilorikynsien kanssa. Tämän lähempänä merihenkisyyttä en usko koskaan olleeni ja voin melkein kuulla merilokkien kirkunan korvissani. Onneksi Essien kesäkokoelmasta löytyi täydellinen sininen lakka, jonka turvin uskaltauduin altaan syvään päähän.




Loot the Booty näyttää rehellisesti sanottuna paljon paremmalta pullossa, jossa sen glass fleck –hituloissa on erotettavissa selkeää duochromemaisuutta (instan puolella pullokuvassa tämä näkyy hyvin). Lakan koostumus on kuitenkin niin crememäisen paksu, etteivät glass fleckit pääse oikeuksiinsa täydessä kapasiteetissaan. En yritä tässä millään tavalla haukkua ko. lakkaa, sillä tämä on todella kaunis ja hyvin omanlaisensa myös kynsillä. Halusin vain ilmaista, että pullossa lakka näyttää erilaiselta kuin kynnellä, nih.




Olen aika ihastunut Essien lakkapohjan valintaan. Yleensä tällaiset shimmeriset siniset tavataan tehdä enemmän crellyiseen tai jellyiseen pohjaan, minkä vuoksi lakat muistuttavat suuresti toisiaan. Sisävalaistuksessa tämä lakka näyttää oikeastaan tavalliselta tummansiniseltä cremeltä, mutta auringonvalossa ja hyvin valaistuissa kuvissa puhtaansiniseltä upealla kevyellä tuikkeella. Ei lakkojen aina tarvitsekaan räjähtää silmille. Tässä on sellaista hillittyä tyylikkyyttä, joka tuo mieleen tyynen vedenpinnan auringonpaisteella.




Valitsin lakkaukseen myös toisen lakan Essien kesäkokoelmasta. Tribal Text-styles on huomattavasti jellymäisempi kuin Loot the Booty, minkä vuoksi sen sisältämät hopeiset hitulat pääsevät esiin niin pullossa kuin kynnelläkin. Lakka peittää omasta mielestäni melko huonosti ja on koostumukseltaan oudon paksua ollakseen Essien glass fleck, mutta kahdella kerroksella saa kuitenkin aikaiseksi tasaisen mustan kerroksen. Jotain tästä jää kuitenkin uupumaan, eikä sävy itsessään sopinut seilorilakkaukseen, joten päällystin lakan Essencen Headphones On! microglitterillä. Johan muuten päästiin asian ytimeen, kun sain pastellisena sateenkaaren väreissä hehkuvan glitterkerroksen Essien päälle.




Ihastuin MoYou Londonin Sailor 17 –laatan köysisilmukoihin, jotka paritin MYL:n Sailor 01 –laatan ankkureihin, ruoriin ja kompassiin. Koko kynnen kuviot on leimattu Colour Aliken kultaisella duochromella Supernova (MYL:n suorakulmalöllön kanssa) ja pienemmät kultaiset kuviot MdU:n kultaisella lakalla kirkkaan leimasimen avustuksella. CA:n lakat eivät omissa käsissäni toimi kirkkaan leimasimen kanssa, mutta Mundo toimii kuin häkä. Tuplaleimauksien pohjalla toisena sävynä on Mundon Holland Blue.





Pakko myöntää, että jossain syvällä sisimmässäni saattaa ehkä sittenkin asua pieni seilorityttö, koska nämä kynnethän on ihan kivat. Vielä kun uskaltaisin joskus tehdä kunnon raitakynnet sinivalkoisena, mutta on se alku tämäkin.

Lauantaina olisi sitten luvassa vielä yhdet meriaiheiset kynnet, joihin tykästyin ihan marliinina. Mutta siitä lisää sitten lauantaina!



Tuesday, July 12, 2016

Nautical part I


Teemaviikko starttaa! Tällä viikolla nähdään peräti kolmet meriaiheiset lakkaukset putkeen. Olen ihastellut Sissin moninaisia seilorikynsiä, mutta itse en ole saanut vielä yksiäkään aikaiseksi. En edes omistanut aiheeseen sopivia leimauslaattoja ennen kuin tilasin toisen MYL:n mani boxin, jonka mukana luokseni saapui pari seilorilaattaa. Nyt olikin sitten sopiva aika pohtia mikä tässä teemassa enimmäkseen tökkii. Ihastelen muiden toteuttamia seiloreita, mutta omille nakeille nämä ankkurit ja simpukat eivät koskaan päädy. Yksi ongelma on varmaankin värimaailma. Perinteisesti seiloriin tulee yhdistettyä ainakin ajatustasolla puna-sini-valkoinen väriskaala ja jonkinlainen raitahässäkkä kultaisilla koristeilla. Kissan Kynnet -blogin Yue teki kuun alussa aivan mielettömän tyylikkäät seilorit raidoilla ja ankkureilla.




Mutta kuka käskee jämähtää laatikon sisään, mikäli se ei tunnu omalta paikalta? Eihän Sissinkään kynsillä todellakaan aina nähdä niitä kaikista perinteisimpiä merivärejä. Jossain välissä leikittelin jopa ajatuksella seiloreista neonväreillä toteutettuna. Lähdin seikkailulle laatikon ulkopuolelle, enkä edes päätynyt kovin kauaksi ennen oman mukavuusalueen löytymistä. Aloitetaan tänään kevyesti meriteemalla ennen varsinaisiin seiloreihin uppoutumista. Hiljaa hyvää tulee!




Nämä kynnet syntyivät oikeastaan sattumalta, kun Charming Nails muistutti kauniin Picture Polishin Galan olemassaolosta. Jossain vaiheessa saatoin hamstrata PP:n lakkoja niin, että ne päätyivät kokeilemattomina laatikkoon ja unohtuivat sinne. Painan pääni häpeästä! Galan seuralaiseksi valitsin Musen, joka sekin oli jäänyt laatikkoon itkemään yksinäisyyttään. Kuka hullu unohtaa tällaiset lakkakaunottaret laatikkoon, häh?




Liukuvärin töpsötteleminen kävi helposti kahdella näin hyvin käyttäytyvällä ja samankaltaisella hololakalla. Tein töpöttelyt kuivalla sienellä, koska olen antanut itseni ymmärtää, että holopartikkelit ja glitterit jäävät jumiin kosteaan sieneen mutta kuivasta ne päätyvät kynnelle, minne ne kuuluvatkin. Cremelakkojen kanssa käytän sitten kosteaa sientä lakkahävikin minimoimiseksi (mikäli suinkin muistan kastella sienen ennen liukuvärjäilyyn ryhtymistä).





Leimailuun käytin MoYou Londonin Sailor 01 ja 06 –laattoja, jotka molempaiset tulivat mani boxin mukana kolmen leimauslakan kanssa. Kultainen leimauslakka on China Glazen Passion ja turkoosi Konadin Secret Blue. Leimat tein kirkkaalla pienellä leimasimella (ebay) sekä MYL:n suorakulmalöllöllä (pikkurilli). Jostain kumman syystä (osasta) näistä simpukoista tulee mieleen Shellin mainos, joten Helmisimpukoilla mennään tämä päivä. Liukkari on ainakin omaan mieleen ja uiskenteleva kilppari (meinasin kirjoittaa koppakuoriainen) on suorastaan söpöläinen.

Mitäs te tykkäätte meriaiheesta kynsillä? Iskevätkö seilorit omilla tai muiden kynsillä?




Saturday, July 9, 2016

Hurahdus Glam Polishiin


Arvatkaa mikä on parasta kynsilakkahulluudessa? No te siellä! Vaikka olen bloggaillut vasta pari vuotta ja Suomi on aika pieni maa näin rajoittuneelle ”alakulttuurille”, niin silti monesta kanssahöpsöstä on tullut jo kavereita. Ja te ihanat vielä muistatte mistä mä tykkään ja mitä lakkoja etsin. Ja kerrotte vaikka en tietäisikään :).




Eräänäkin päivänä kynsikirpalla mun puolesta tehtiin varaus pariin mahtavaan lakkaan (köhöm, Glamia nekin), etten vain missaa niitä. Te olette ihan parhaita! Jostain syystä mun Facebook tiputtaa jatkuvasti muutamien ryhmien kohdalla ilmoitukset pois päältä, enkä saa uusimpia viestejä esim. kynsikirpalta. Argh! Mutta onneksi on olemassa kanssahörhöjä, jotka jaksaa huomioida toistenkin ”tarpeet” ja pitää huolen tyrehtymättömästä rahanmenosta.




Tämän päivän lakat saapuivat luokseni myöskin yhdeltä ihanalta lakkamuruselta (tiedät kyllä kuka olet), joka katsoi, että nyt olisi pikaisesti aiheellista tutustua Glam Polishin indiemerkkiin hieman tarkemmin. Itselläni on jostain syystä ollut vain kolme Glamin lakkaa entuudestaan. Niistäkin kaksi on vanhempia crellypohjaisia glitterlakkoja, joten Glamin hologlitterien osuus laajassa lakkavalikoimassa olikin jo hälyttävän pieni. En ole oikeastaan edes kiinnittänyt kummemmin huomiota Glamin kokoelmiin, enkä ole tiennyt mistä kohtaa tätä kyseistä härkää kannattaisi tarttua niistä kuvainnollisista sarvista.





Uusin Forever After –kokoelma onnistui nousemaan omaan havaintokenttääni upeilla neonholoillaan, joita insta tuntuu pullistelevan näinä päivinä. Osaako joku kertoa mistä näitä herkkuja saisi tulevaisuudessa tilata, sillä Hypnoticin sivuilla lukee merkin kohdalla epäilyttävästi ”discontinued”. Pitääkö taas lähteä merta edemmäs kalaan? Onneksi voin ihastella kirppistelemiäni lakkoja, joita on kertynyt kuukauden aikana jo yhdeksän. En ole vielä edes ehtinyt katsoa mikä lakka kuuluu mihinkin kokoelmaan, mutta huomasin että ainakin viisi lakoista on koostumukseltaan juuri niitä ihania Glamille tyypillisiä hologlittereitä. Pakkohan ne oli kaikki saada samaan lakkaukseen ja kerralla kynsille ihasteltaviksi.




Näistä toinen ehdoton lempparini on Pop!. Murrettu oranssinen persikka kaiken maailman hololla varustettuna. Juuri täydellinen sävy ja lakan levittäminen (kuten neljän muunkin) oli yhtä juhlaa. Vaikka Glamin lakat ovat täynnä erilaisia glittereitä, niiden koostumus on osattu pitää aivan täydellisenä eikä lakka klimppiinny kynnelle vaan levittyy helposti ja tasaisesti peittäen kahdella kerroksella. Toinen rakkauslakkani näistä viidestä on Below Zero, joka on omaan silmääni se täydellinen vaalean-/taivaansininen sävy. Tilasin muuten juuri PP:n Betten (valmistus lopetettu, joten pakko saada) ja sepäs näyttää olevan ihan saman sävyinen. Tietty koostumus on aivan erilainen (sanoo hän itselleen kirkkain silmin ja tyhjin kukkaroin)!





Nyt kun tässä googeloin kirjoittaessani huomaan, että Below Zeron kanssa samasta kokoelmasta (Mid-winter’s Dream) ovat myös vaaleanvihreä Polar Lights sekä laventelinen Whirlwind, kauniita molemmaiset. Sinivihreän smaragdinen Zonk! kuuluu puolestaan Pop!:n kanssa samaan Knockout part 2 –kokoelmaan ja on pohjasävyltään melko lailla identtinen Cadillacquerin This Is My Designin kanssa. Rakkautta!




Kynsillä nähdään siis nämä viisi hologlitterpommia kahdella kerroksella levitettynä. Yritin valita leimaksi vähemmän peittävän kuvion, mutta eipäs muuten ihan mennyt putkeen. Leimojen viivat olivatkin yllättävän leveät ja lakka jäi himppasen suojaan kuvion alle. Vaikka kyllä se Glamin holo jaksaa tuoltakin alta pilkistää. Olen täysin avuton visualisoimaan leimaa kynnelle ennen leimausta, joten näin tässä välillä käy. En sentään taas leimannut vanhalla kunnon mustalla vaan nappasin valkoisen lakan leimaukseen ja lopputuloksesta tuli edes himppasen kesäinen. Colour Aliken leimauslakat yhdessä Pet’lan laattojen ja MoYou Londonin suorakulmalöllön kanssa ovat voittamaton yhdistelmä. Jos leimat pitää saada kynsille alle viidessä minuutissa, niin näillä mennään. Kertaakaan en ole joutunut säätämään vaan jokainen leima nousee ja laskee kuin oppikirjassa ikään. Tämä leima on laatalta Three Times.

Oletteko te ihanat siellä jo hurahtaneet Glam Polishiin?