Sunday, February 1, 2015

Mani of the Month - January 2015


Tänään heräsin siihen todellisuuteen, että hups, tammikuu meni jonnekin. Sinänsä positiivista, että sentään heräsin ja että ihan aikuistenoikeasti tajusinkin jotain näinkin oikeaan aikaan. Tammikuu on mennyt jotenkin usvassa enkä ole oikein pysynyt postaustahdissakaan täällä blogin puolella. En ole tekemässä katoamistemppua tai mitään muutakaan taikuutta, en vain ole yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään. Inhoan näitä nysäkynsiäni, jotka eivät todellakaan kasva mihinkään vaan ainoastaan katkeilevat lisää. Laittaisin geelit takaisin, jos vain jaksaisin. Onneksi olen saanut edes leikkiä Picture Polishin swatcheilla ja makrokuvilla. Iso kiitos swatchtikkujen lainasta CesarsShopin Satulle!




Joudun käyttämään jatkuvaa lääkitystä sairauteeni ja lääkityksen muutoksen takia olen ollut aivan uupunut ja aikaansaamaton. Mitä vähemmän saan aikaiseksi sitä suuremmaksi morkkis kasvaa ja sitä enemmän aikaansaamattomuuteni ahdistaa... ja sitä vähemmän jaksan ryhtyä rupeamaan. Innostukseni kynsiä ja blogia kohtaan ovat kyllä tallella, mutta aika tuntuu liikkuvan tällä hetkellä sillä tavalla kummallisesti, että päivät hurahtavat ohi ja itse liikun niiden mukana kuin liisterissä. Monena päivänä olen herännyt aamulla, siivonnut ja ruokkinut karvapallot, syönyt aamupalan... ja nukahtanut sohvalle koko päiväksi. Tässä on kuulkaas tehokkuus aivan huipussaan! Tuntuu siltä kuin toisella olalla pörräisi pikkuenkeli, joka muistuttaa olemaan itselleen armollinen ja antamaan ajan tehdä tehtävänsä. Toisella olalla taas on joku pirupahanen, joka marmattaa laiskuudesta ja saamattomuudesta ja kehottaa ”ystävällisesti” ottamaan itseä niskasta kiinni.

Olin jo viime viikolla salaa iloinen, että tammikuu on pian ohi ja samalla päättyy kynsilakkatipaton, mutta eihän se ihan niin taas mennytkään. Muistatteko, kun toin tässä eräässä postauksessani esiin auton huoltolaskun maksamisen autuuden verrattuna kynsilakkapaketin avaamiseen? Herra Murphy katsoi aiheelliseksi potkaista tätä muijaa hanuriin ja lohkaisi auton huollosta mukavan nelinumeroisen laskun maksettavaksi. Eli ei sitten tarvitse ihan heti lopetella tätä kynsilakkojen ostolakkoa (lakkalakkoa?). Muutamat ”pakolliset” hankinnat on silti tehtävä, ettei pää hajoa ihan totaalisesti lakkoiluun.




Yritän saada ensi viikon alussa itsestäni irti sen verran, että saisin geelit kynsille. Tällä kertaa taidan testata ihan perusneliöitä, vaikka coffin/ballerina-mallikin kiinnostaisi kyllä kovasti. Onneksi kaikkea voi kokeilla! En olisi ikinä uskonut näkeväni nakeissani joskus stilettokynnet, mutta siinä ne vain olivat ja kova ikävä olisi saada ne takaisinkin. Jotenkin niitä oli niin mukama lakkailla ja koristella. Ei näitä vauvan kynsiä viitsi edes vaivautua lakkaamaan, kun hommassa pitäisi olla mikroskooppi apuna. Katsokaa nyt vaikka näistä kuukauden koostekuvista, miten upeat nuo kotkankynnet olivat verrattuna nysiin!

Toivottavasti jaksatte roikkua matkassa, vaikka täällä päässä tuuli tuivertaa aina milloin mistäkin ja ruudulle saattaa pärähtää jos jonkinlaisia kynnenkuvatuksia. Jos jossain vaiheessa saan päähäni laittaa kynsiini ankkatipit niin luovutan vapaaehtoisesti tietokoneen ja kynsilakan (sekä geelien) käyttöoikeuteni valkotakkisille ja kävelen rauhallisesti pehmustettuun huoneeseen, kulkematta lähtöruudun kautta.


Kiitos ja kumarrus... poistuu nukkumaan sohvalle!



8 comments:

  1. Oih ja voih, tsemppiä sulle, paljon jaksamista! <3 Ja mä henkilökohtaisesti pidän sun kirjoitus- ja lakkaustyylistä laadukkaista kuvista ja blogin yleisilmeestä puhumattakaan niin suunnattomasti, että kävisin täällä päivittäin ihastelemassa niitä ankkatippejäkin vaikka niistä tulisi kuvia vain kuukauden välein. Oot ihan super, keräile voimia ja tuu sitten taas meitä ilahduttamaan! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Nena ihanista sanoista <3. Kyllä mä täältä vielä nousen :).

      Delete
  2. upeta lakkauksia ja jaksamisia sulle <3 kyllä me lukijat täällä ootetaan , ei kiirettä !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kauniista sanoista :). Ottaa kaaliin, kun haluaisi lakkailla ja kuvailla ja kirjoitella mutta pelkkä ajatuskin noista yhdessä tai erikseen tuntuu liian monimutkaiselta.

      Delete
  3. Paljon jaksamisia Malle!! <3 Voin kuvitella ettei olo mitään herkkua ole, sillä oon nähnyt samaa omalla lähisukulaisellani. Mutta tsemppiä, kyllä elämä aina voittaa!

    Täällä me odotellaan, millaiset kynnet saat seuraavaksi tehtyä! Tosin stilettoja haluaisin sulla taas nähdä.. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Roosa kannustavista sanoista <3. Kyllä mä ensi viikon alussa saan jotkut muovinpalaset sormenpäihini vaikka mikä olisi :).

      Delete
  4. Kyllä sää sieltä nouset, niinku minäki! <3 Vertaistuessa on voimaa! Määki ihastelisin ankkakynsiä ilosesti, ku kuiteski tekisit niihin niin upeita lakkauksia... :D Ps: Mää jatkan suklaalevyjen ostolakkoa, oikeastaan se koskee nyt suklaapatukoitaki. Että potkitaan toisiamme perseelle tässäkin asiassa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vertaistuki on kyllä parasta <3. Ja suklaa! Onneksi mun pitää olla vaan ilman kynsilakkoja eikä sentään suklaata :).

      Delete

Please, feel free to leave comments in Finnish or in English. I'd love to hear from you. Thank you lovelies :)