Saturday, March 28, 2015

Art Deco Loves The Great Gatsby


Ensinnäkin ilmoitusluontoinen asia. Tämä on 100. postaus blogissani, jonka rykäisin pystyyn tasan 6kk sitten. Tätä lienee jo syytä juhlistaa, joten on taas aika käynnistää kilpailu kaikille ihanille lukijoille. Tästä lisää huomenna! Kiitos, kun olette siellä jossain :).

Oikeastaan 100. blogipostausta ei voisi paremmalla teemalla juhlistaa kuin Art Deco. Olen luultavasti elänyt edellisessä elämässäni jossain 1920-30 -luvun New Yorkissa, koska jokin tuossa kaupungissa ja erityisesti ko. tyylisuunnassa vetoaa niin kovin. Jos rakennuksen kanssa voisi mennä naimisiin (tai saahan sitä mutta onko siinä mittään järkeä?), minulle selkeä valinta olisi Chrysler Building. Se on yksinkertaisesti täydellinen!




MoYou Londonin Book Worm -kilpailussa olikin sopivasti yhtenä inspiraationlähteenä The Great Gatsby -kirja. Taas joudun myöntämään tyhmyyteni, sillä en ole lukenut tätäkään kirjaa, mutta modernin aikakauden Netflix-ihmisenä (onkohan tämä muuten evoluution seuraava askel - Homo Sapiens Netflixus?) olen toki katsonut uuden elokuvan aiheesta. Päädyin katsomaan leffaa joskus kipeänä maatessani  sohvalla koska a) nimi oli kirjoitettu Art Deco -tyyliin ja b) siinä näytteli Leo (joka nyt ei vaan osaa näytellä huonosti tai huonossa leffassa, vaikkei jostain kumman syystä koskaan Oscaria saakaan). Painettuani play-näppäintä vietin seuraavan pari tuntia suu auki ruutua tuijottaen.




En ole koskaan eläessäni nähnyt mitään niin kaunista kuin ko. elokuva. Leffan visuaalisesta tyylistä olisi pitänyt jakaa Oscarien asemesta Nobelin rauhanpalkinto. Ensimmäisen kerran tajusin miltä sen ajan ihmisistä on tuntunut elää omassa ajassaan. Pukusuunnittelu ei noudattanut orjallisesti oikeaa aikakautta vaan sen avulla haluttiin saada katsoja kokemaan tuon ajan tunnelma. Tämä ei luonnollisestikaan toteutuisi pukemalla näyttelijöille nykyihmisen standardilla vanhanaikaisia mutta autenttisia vaatteita, jotka olivat toki moderneja ja jopa yliampuvia siihen maailmanaikaan. Jos ette ole vielä katsoneet leffaa, voin suositella sitä lämpimästi. Itse elokuvakin on erinomaisen hyvä mutta voisin hyvin katsoa sen uudestaan vaikka ilman ääntäkin.




No nyt on hehkutettu leffat ja tyylisuunnat, joten siirrytään itse asiaan. Kynsillä on käytetty yli kymmentä eri lakkaa ja jokainen kynsi koristeltu erilailla. Pelkäsin, että tästä syntyisi sekamelska, joten pyrin suunnittelemaan kynnet melko tarkkaan oikean tunnelman aikaansaamiseksi. Peukalossa on Orlyn upea beige hopeshimmerlakka Nite Owl ja sen päällä MoYou Nailsin mustalla leimattu kuvio MoYou Londonin laatalta. Päällä gradientinomaisesti vielä Saffron 01 -glitterlakkaa. Etusormessa lakkana tummanvihreä Color Clubin Artsy Crafty, jonka päällä MoYou Londonin leima Color Clubin hopeisella On the Rocksilla. Näiden päälle on aseteltuna hopeisia ja kultaisia mikrohelmiä.




Keskisormessa on pohjalla Ginan musta lakka, jonka päälle on aseteltu kultaista ja pronssista kynsiteippiä koristekuvioiksi. Nimettömässä alle kerros Ginan valkoista ja kerros PP:n LakoDomia. Leimaus on tehty MoYou Londonin laatasta Chinan Poeticilla ja koristeena leimassa on Sanna Tara Nail Artin pieniä supershine palleroita. Pikkurillissä lakkana on puolestaan Color Clubin Pearl District ja leimaus on tehty hehen laatalta Essien Maximillian Strasse Her -lakalla. Koristeena on vielä muutama musta pikkustrassi. Olin todella yllättynyt miten hyvin Essie leimasi ja miten jännittävältä leima näytti CC:n lakan päällä. Ihanan herkullinen väriyhdistelmä.





Kaikista mukavinta näissä kynsissä oli, että voin tehdä ne pian uudelleen, koska samana päivänä kun tein nämä kynnet, posti kiikutti luokseni MoYou Londonin uuden Art Deco -laatan Back to the 20’s 05. Olen ehkä salaa hieman ylpeä itsestäni, etten odottanut tätä laattaa ja mennyt siitä mistä aita oli matalin vaan oikeasti mietin kuinka saan tehtyä saman vaikutelman niillä laatoilla, joita minulla jo oli. Onneksi posti toi myös kuusi muutakin laattaa niin pääsen taas värittelemään lisää!

Kummat Book Worm -kynnet olivat enemmän teidän mieleenne vampit vai decot? Itse en osaa päättää, mikä on aika hassua, koska toiset kynnet ovat huolella suunnitellut ja toiset täysin hetken hurmassa kyhätyt. Mitä tämä todistaa? Hyvin suunniteltu on juurikin vain ja ainoastaan hyvin suunniteltu eikä missään määrin puoliksi tehty! Ja entä sitten?! Hyvää viikonloppua vai kaikille...


*    *    *    *    *    *


Here’s another mani for the MoYou London Book Worm Contest. I have always loved Art Deco so I jumped at a chance to make some Art Deco nails inspired by the book The Great Gatsby. I loved the new movie and think it’s visually the most beautiful movie ever made. I spent a few days planning these nails since I didn’t have the new MoYou London plate Back to the 20’s 05 (I do now but didn’t yesterday). I went through my plates and found some good candidates for stamping. I wanted to make every nail different, which means that again I used over 10 polishes. If you have difficulties finding the polish names from the Finnish text, please feel free to ask me directly. Have a wonderful weekend!


8 comments:

  1. Todella upeat kynnet taas! Ihanasti sopii kaikki kynnet yhteen vaikka ovatkin keskenään erilaiset. <3

    ReplyDelete
  2. Todella kivasti toimiva kokonaisuus! Ja hei, onko siitä jo puoli vuotta? Alusta asti olen seuraillut ja lukenut joka postauksen :) olis kiva kun asuttaisi lähempänä, olis huippua tutustua <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Taina! Samaa mäkin mietin, että mihin tää aika on mennyt. Harmi tosiaan, ettei päästä livenä treffaileen mutta onneksi on some. Miten ihmiset kommunikoi ennen internetiä ja somea? Lähettivät toisilleen savumerkkejä? Eikä siitä ole edes kauan. Ihanaa, kun olet siellä vaikka vain virtuaalisesti <3. Mäkin odottelen joka päivä sun postausta innolla :).

      Delete
  3. Vaaautsi! Näistä todella huokuu Gatsbyn tunnelma ja ovat kaikinpuolin järjettömän upeat! <3 Ja voi että sulla on silmää sommitteluille, niin mieletöntä että joku saa näin kauniit kynnet aikaan sisällyttäen niihin niin monta elementtiä! <3 *kuolausta*

    Ja hei, onneksi olkoon kahden virstanpylvään saavuttamisesta! <3 Hauska sattuma, että 100. postaus ja puolen vuoden bloggaus osuu samalle päivälle :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Nena <3. Mun pitää kohta vähän jarrutella näiden koristeluiden kanssa, koska yhden lakkauksen lakkalistat alkaa oleen aika pitkiä :). Välillä voisi kokeilla miltä tuntuu lakata vaikka kahdella lakalla eikä kahdellakymmenellä! Oli muuten ihan täysi sattuma tuo 6kk+100 postausta mutta hauska sellainen :).

      Delete
  4. Mä oon nyt tuijottanut varmaan vartin näitä, tajuttoman hienot! Lisäksi ihmettelen millä hemmetillä noi mikrokuulat vai mitä noi pienet pallerot oikein onkaan, niin voi saada noin säntilliseen riviin ja teippaukset symmetriaan? Jos mun pitäis tehdä noista edes yksi niin siihen menisi päivä, eli yhden käden nakkilot melkein viikko ja sitten saisikin jo aloittaa alusta kun ekat ois jo rapissu alas kynsiltä. Onnee kuus+satkusta, hieno homma :) Menin heti kurkkii Netflixiin eikä ollut enää tiettykään leffaa siellä. Voinko kirjottaa kirjeen? Tuntu olevan asiaa :) Sillain ennenmuinoin tehtiin ja myös veivattiin lankapuhelimella tupaan että pirtissä pirahti, haloo haloo, eikä kukaan seonnut kun luuriin ei just heti vastattu kun oltiin kylillä ilman nettejä ja muuta höttöä. No niin...olet siis tosi taitava ja omaat kyllä hienoja näkemyksiä :) Ai niin, sillon ei ollut hymiöitäkään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihii, olisikin aika rohkeeta vääntää yhtä lakkausta viikon ajan! Ei noissa nyt onneksi ihan niin kauan mennyt :). Teipit oli taas se kompastuskivi, kun ei ne meinannut mennä millään sinne minne piti. Vitsi mulla kärventyi muutama proppu päästä, kun kävin toteamassa saman asia kuin säkin eli leffa on poistunut Netflixistä. Ei ole mahdollista, että ne piti sitä siellä jonkun alle vuoden. Nyt mä sitten taas tiedän minkä takia Bluray-leffoja kannattaa edelleen ostaa.

      Mulla on toi ihan sama perustelu sille miksen vastaa puhelimeen. En tajua miten puhelimen kannettavuus ja mukanaolo tarkoittaa muka automaattisesti sitä, että siihen pitää vastata vaikka paskalla. Mun mielestä puhelimen piriseminen tarkoittaa sitä, että joku yrittää tavoitella ja voin sopivan tilaisuuden tullen tarkastaa kuka mahtoi soitella. Jos en tunnista numeroa eikä tyyppi jättänyt viestiä niin se oli puhelinmyyjä ja sen voi unohtaa! Ja hymiöittä elämisestä mä en enää muista mitään :) :) :D.

      Delete

Please, feel free to leave comments in Finnish or in English. I'd love to hear from you. Thank you lovelies :)