Monday, May 11, 2015

Artsy watercolors inspired by Kandinsky

Olen abstraktin taiteen ystävä ja jo pienenä tyttönä löysin käsiini kirjakaupan telineestä kortin, jonka muotokieli puhutteli. Omistan edelleen tuon kortin ja myöhemmin olen päässyt selvyyteen (pääasiassa oppimalla lukemaan ja kääntämällä kortin ympäri), että kyse on venäläisen ekspressionistin, Wassily Kandinskyn työstä.



Oikealla rakastamani Kandinskyn työ ja vasemmalla lapsille (ja itselleni) tarkoitettu värityskirjatehtävä.
Yllä käyttämäni leimat MoYou Londonin Artist 03 -laatalta.


Jollain tapaa Kandinsky on onnistunut löytämään kultaisen leikkauksen asetellessaan kankaalle geometrisia kuvioita näennäisen satunnaisessa järjestyksessä ja väreissä. Sommitelma toisensa jälkeen toimii ja jotenkin vain tuntuu hyvältä ja oikealta. Kandinskyn töissä sielu lepää sanan varsinaisessa merkityksessä. Hirttäkää jos haluatte mutta väitän tämän johtuvan ainakin osaltaan hänen ”kärsimästään” synestesiasta eli kyvystä kokea värejä myös kuuloaistimuksina.




Olin itse lukiossa kahden vaiheilla haenko opiskelemaan tiedettä vai taidetta. Tämä dualismi on repinyt sisintäni oikeastaan aina ja pakko myöntää, olen monesti pohtinut mistä olisin itseni löytänyt jos olisin valinnut toisin. Lukiossa valitsin kaikki mahdolliset ylimääräiset kuviksen kurssit ja palautin vielä kasan ylimääräisiä töitä opettajalle. Muistan vain yhden palautteen, joka koski geometrisista palasista muotoiltua mustavalkoista kissapiirustusta. Piirustuksessa on kolme kissaa, jotka eivät opettajan mukaan sopineet yhteen, koska yksi niistä oli rakennettu eri tavalla kuin muut. Tuo kommentti nyppii minua edelleen, 20 vuotta myöhemmin. Rakastan taidetta, koska siinä ei ole sääntöjä. Mikään ei ole oikein tai väärin, hyvin tai huonosti. Se vain on ja vaatii tulla aistituksi, koetuksi.





Minusta ei siis tullut suurta taidemaalaria lukion kuviksen opettajan kommentin takia. Muistakaa tämä! Erittäin tärkeä pieni kuriositeetti palapelissä nimeltä minä. Sitten takaisin kynsiin. Löysin MoYou Londonilta leimauslaatan, jonka kuvat olivat suoraan Kandinskyn siveltimestä ja tilasin laatan siltä istumalta. Nyt oli vihdoin sopivan abstrakti olotila alkaa toteuttamaan suuren mestarin taideväärennöksiä kynsilakan keinoin. Lakkasin alle kerroksen Essencen valkoista Wild White Ways ja leimasin mustalla päälle sopivia kuvioita laatalta. Kyllä on kuulkaa upea tunne, kun laatta toimii ja kaikki on maailmassa hyvin.




Kerros päällyslakkaa (sekunti liian aikaisin, koska onnistuin levittämään muutaman kuvan) ja sivellin käteen. Käytin kaikkia omistamiani vesivärilakkoja DaLelta, Kaleidoscopelta ja OPI:lta. Tuherrellessani tulin siihen lopputulemaan, että DaLen lakat ovat täydellisiä, jos haluaa värittää jonkin kuvion tasaisesti. Jos taas haluaa värittää kuviota akvarellimaisesti (esim. pikkurillissä), kannattaa valita Kaleidoscopen lakat, joilla voi tavallaan laveerata ja joita on helppo kerrostaa voimakkaamman värin aikaansaamiseksi. Opin myös kaksi muuta asiaa: OPI:n akvarellilakat näyttävät parhailta roskakorissa ja cremelakkaa ei saa muutettua jellyksi, vaikka sitä lantraisi litraan kirkasta lakkaa. Tästä ilkeä todiste löytyy keskeltä nimetöntä.






Nyt haluaisin tilata itselleni kaikki DaLen ja Kaleidoscope by El Corazonin akvarellilakat ja maalata, maalata, maalata. Kynsi on juuri sopivan pieni alue, että jaksan tehdä homman kerralla loppuun. En tajua miten taiteilijoilla riittää kärsivällisyyttä tehdä samaa teosta kuukaudesta toiseen. Anyways, tästä kynsitaiteesta tuli yllättävän pirteää ja keväisen pastellista. Kiitos Wassily, kiitos MoYou London!



18 comments:

  1. Upea lakkaus, hienot inspiraatiokynnet jälleen kerran! Tällainen eri teemojen vangitseminen kynsille on selvästi sun vahvuus <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Sanna <3. Jotenkin inspiskynsien tekeminen tuntuu omalta jutulta :).

      Delete
  2. Ihan mahtavat! Mä olen itse maailman epäluovin ihminen, en omaa yhtään taiteellisuutta. En ikinä saisi tällaisia kynsiä tehtyä, joten kateellisena katson vain vierestä. :D

    ReplyDelete
  3. Ja kiitos Malle, nää on niin hienot! Sä oot kyllä ihan taiteilija ilman koulutuksiakin! Sille tielle voi aina antaa enemmän tilaa ja tietty voit alkaa tehdä sellasia 2x3cm:n tauluja noin ensin ja sitte pikkuhiljaa jos tuntuu että tila loppuu kesken niin laajennat vaan teoksia. Ei tule sitten kerralla liikaa :) Mulla on vähän sama tauti, en jaksa nysvätä kauaa saman asian kanssa ja villasukat on ehdottomasti suurin käsityö jonka saan saatetuksi loppuun, johonkin paitaan kypsyisin jo eka kappaleen jälkeen ja toteaisin vaan että tää on niin nähty jo. :D Hyvä mä! Hyvä Malle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Sole <3. Toi oliskin hyvä idis tehdä minitaidetta :). Multa ei onnistuis edes villasukat, kun tekisin sen yhden ja sitten ettisin loppu elämäni yksijalkaista sukatonta, kenelle lahjoittaa sukkaraukan. Olisko muuten hauskaa, jos joskus väsyisi lakkaamaan kynsiä kesken kaiken ja laittais kuvat blogiin niin että parista kynnestä uupuu lakat!

      Delete
  4. Johan on kynnet! Varmaan vaati hermoja mutta oli kyllä vaivan arvoista :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti! Nää vaati hermoja siltä osin, kun löin päätä seinään oman tyhmyyteni takia :). Katotaan koska taas yritän värittää leimoja cremelakalla :D.

      Delete
  5. Siis wau<3 Nää on aivan tajuttoman upeat!!<3

    ReplyDelete
  6. Taiteellinen silmäsi on tullut hienosti esille upeissa kynsille tekemissäsi taideteoksissa niinkuin nyt näissäkin. Ihan käsittämättömän hienoa jälkeä, ei voi muuta kuin huokailla ihastuksesta ja vähän kateudestakin :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Tintti <3. Mä huokailen sun liukuvärien ja leimailujen edessä, joten huokaillaanpahan ainaki molemmat :).

      Delete
  7. Argh, nyt kyllä raivostuttaa tuo sinun kuvisopettajasi! Tuo on juuri se vihoviimeinen asia, mitä kyseisen aseman ihminen saa sanoa nuorelle opiskelijalle! Ymmärrän tilanteen, jossa teinilusmu saa pakollisen kuviskurssin aikana yhden ainoan työn valmiiksi, senkin sutaisten vartissa ja opettaja ei ole tyytyväinen, mutta siinä vaiheessa kun ihminen näkee vaivaa työnsä eteen, se on taidetta ja tulee suoraan sydämestä. Sitä ei voi arvostella hyväksi tai huonoksi vaan siitä voi etsiä ulottuvuuksia, tutkia sitä, nähdä sen tekijän ajatusmaailmaan ja kokemuksiin. *ärrinmurrin* Joo, olen kokenut vastaavaa vähättelyä luomusteni kanssa, joihin olen oikeasti asettanut palan sieluani ja siksi vastaava kokemuksesi herättää näin kovasti tunteita itsessäni :D

    Mutta kynnet on mielettömät, niissä on tunnetta ja ne on taiteiltu ajatuksella. Kokonaisuus on hyvin kaunis ja tyylikäs, enkä nyt kyllä ymmärrä miten ikinä raaskit tuollaisia lakkauksia poistaa! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sä se oot sitten ihana, Nena <3. Kiitos kommentista ja ymmärryksestä :). Mulla kesti kyllä vuosia tajuta, ettei tää kyseinen opettaja ollut ehkä aivan oikeassa kommentissaan. Pidin vain itseäni huonona ja epäonnistuneena. Onneksi mulla on kyseinen kissapiirros edelleen olemassa ja voin katsoa sitä tänään ylpeydellä!

      Delete
  8. Kuvaa kissapiirroksestasi? Nää kynnet on taidetta parhaimmillaan! Mun omat lakkaukseni on aikalailla suoraan verrannollista mun naivistiseen taiteeseeni värien käytön ja muun suhteen. ;) Tää postaus innostaa mua taas tarttuun siveltimeen. Voi sivellin, miksi olet niin vaikeasti käsiin otettavissa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on aina kamala tyhjän paperin syndrooma :). Tulee tunne, että millä oikeudella minä lähden paperia töhrimään. Onneksi kynsien kanssa ei ole vielä tullut tätä eteen.

      Delete
  9. Tässä ollut vähän (tai aika paljonkin) kipeänä eli en ole päässyt kaikkiin postauksiisi kommentoimaan mutta ehkä se riittää, että kerron taas tässä kuinka jumaloin kynsiäsi. ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti olet jo tervehtynyt <3. Inhaa olla kipeänä. Kiitos taas kauhiasti ihanasta kommentista :).

      Delete

Please, feel free to leave comments in Finnish or in English. I'd love to hear from you. Thank you lovelies :)