Wednesday, May 6, 2015

Ruokapäiväkirjatunnustuksia Älä laihduta -päivälle

Taina Charming Nails blogista heitti haasteella tässä vähän aikaa sitten, enkä ensin oikein tiennyt miten suhtautua tehtävänantoon. Haaste on lähtöisin Karkkipäivä-blogin Sannilta, jonka sivuilta kävin vähän nuuhkimassa mistä tässä oikein on kyse. Haaste koskee tällä kertaa kynsilakkojen asemesta sitä toista pakollista elinehtoa eli ruokaa. Kysymys kuuluu siis: ”Miltä näyttää tavanomainen ruokakassisi ja mitä sen sisällöstä syntyy?” Yksinkertaiset asiat ovat monesti niitä haastavimpia.

Kuten Sanni osuvasti mainitsi, ihminen on kovin utelias ötökkä ja kaikki naapurin lautasella tapahtuva jaksaa kiinnostaa. Uteliaisuus saattoi tappaa kissan, mutta ilman tätä ominaisuutta ihminen olisi tuskin koskaan laskeutunut puusta ja kipaissut savannin yli toiseen metikköön. En sitten tiedä millä tavalla tämä ominaisuus palvelee evoluutiota lukiessani roskalehtien sivuilta sen ja sen julkkiksen painosta, treenaamisesta, laihtumisesta tai lihomisesta. Ruokaan kohdistuva uteliaisuutemme liittyy saumattomasti myös painoon ja ulkonäköön. Tästä sainkin kasattua itselleni mukavan pienen evään purtavaksi.




Tänään vietetään kansainvälistä Älä laihduta –päivää, jonka tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Tavoitteena on, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. Älä laihduta -päivänä julistetaan painorauha ja muistetaan myös syömishäiriöön sairastuneita. Valitsin tämän päivän haastepostausta varten tietoisen tahattomasti. Olin kerännyt ruokakuvia muutaman viikon, mutta jokin tässä haasteessa tuntui oman mukavuusalueen ulkopuoliselta. Iso pyörä päässä loksahti viimein kohdilleen ja tajusin mikä mättää. Tämän postauksen kirjoittaminen oli minulle vähän sama kuin teitä muita pyydettäisiin pitämään kakkapäiväkirjaa.




En voisi kuvitellakaan syöväni julkisella paikalla yksin ja ravintolareissukin tuntuu aina jollain tapaa epämukavalta. Takaraivossa on etäisesti sellainen tunne, että tässä me kaikki istutaan vessassa yhdessä. Olen ruokaongelmainen ja entinen syömishäiriöinen (vaikka tuskin sitä voi koskaan itseään parantuneeksi luokitella)… no niin, tunnustettu! Olen puljannut ruoan kanssa koko aikuisikäni ja luulen, että touhu jatkuu jonkin asteisena hamaan loppuun asti. Aina stressaavan elämäntilanteen yhteydessä tunnen tarvetta kontrolloida sitä ainoaa asiaa, mitä kukaan ei voi viedä pois omasta säätelystäni, eli syömistä ja ruokailua. Joskus vähennän määriä, joskus lopetan tiettyjen ruokien syömisen tai syön hillittömästi vai jotain tiettyä ruokaa, kunnes yhtenä päivänä olen unohtanut miksi olin sitä koskaan syönyt. VHH-ruokavaliota söin parin vuoden ajan kunnes se sekoitti hormonitoimintani täysin ja jouduin palaamaan hiilihydraattien ihmeelliseen maailmaan.




Muistan rakastaneeni ruoanlaittoa ja leipomista (ja olleeni siinä jopa ihan hyvä) mutta tällä hetkellä elämässäni on menossa kausi, jossa jugurttipurkin avaaminen tuntuu suurelta haasteelta. Ennen söin aamupalaksi aina rahkapähkinähässäkän, jonka tekemiseen kului helposti vartti ja joka sisälsi noin kahtakymmentä eri ainesosaa. Nyt en kykene edes muistamaan miten (tai miksi) tuo herkku väsättiin. Olen keksinyt oikein nimenkin tälle nykyiselle ruokavaliolle, nimittäin aamupaladieetti. Huomasin näet tässä eräänä kauniina päivänä syöväni ainoastaan aamupaloja. Ruokailuaikani ovat säännölliset mutta hirveät. Syön kaksi aamupalaa päivässä eli aamulla noin klo 9-10 ja päivällä noin klo 16-17. Iltakuudelta juon vielä kahvit keksien, pullan ja/tai suklaan kera. Viikonloppuisin syön aamupalalla grillatun ruisleivän ja paahtoleivän appelsiinituorejuustolla, vaahtokarkki-fluffilla ja aprikoosihillolla. Mansikoita syön aina kun niitä löydän… paitsi suomalaisten mansikoiden aikaan. Mielestäni mansikoiden pitää olla nyrkin kokoisia ja kovia eikä tummanpunaisia, vetisiä ja hiirenpapanan kokoisia, just saying!




Aamupalakavalkadi: 
  • Bulgarian jogurttia banaanilla, rusinoilla, riisimuroilla: Banaani on ainoa hedelmä, jonka kuoriminen on tarpeeksi yksinkertaista ja muuten hommasta selviää avaamalla sen jugurttipurkin. 
  • Kaurapuuroa rusinoilla, pekaanipähkinöillä, sokerittomalla mehukeitolla: Hiutaleet ja vesi kulhoon ja mikron kautta suuhun, effort = nolla.
  • Ruisleipää tai karjalanpiirakoita lättalla, kalkkunaleikkeleellä, juustolla, tomaatilla, kurkulla: Tässä mennään jo äärirajoilla, kun leipä pitää paahtaa sekä voidella ja kurkku pestä ja leikata, minkä vuoksi suosinkin kirsikkatomaatteja, jolloin leikkaamisvaiheen voi skipata. 
  • Munakas kurkulla, tomaatilla, siemenillä ja balsamietikalla: Munakas tekee oikeastaan itse itsensä pannulla, joten se on ainoa lämmin ruoka minkä jaksan kyhätä.


Onneksi täällä ei pyöri jaloissa ihmislapsia, joille joutuisi selittelemään omaa ruokailuaan tai ruokailemattomuuttaan tai, mikä pahempaa, näyttämään hyvää esimerkkiä. Onneksi tänään Älä laihduta -päivänä saan olla juuri sitä mitä olen, vaikka tuskin onnistun 24 tunnin aikana oppimaan hyväksymään itseni vikoineni kaikkieni. Homo Sapiens –lajin edustajana olen ehkä riittävän hyvä miljoonien vuosien evoluution silmissä mutta valitettavasti en riittävän hyvä yhden pienen ihmisen mielestä. 




Nyt voisin mennä syömään päivän kunniaksi aamupalaksi mokkapaloja… jos joku olisi muistanut ostaa voita kaupasta ja jaksanut tehdä niitä! No, mutta olen hengessä mukana…



10 comments:

  1. Elän ruoan vuoksi. Tarkemmin herkkujen ja pikaruokien. Mulle kuukauden mättölakko tuottaa pahoja vieroitusoireita. Sitä syödään meillä viikottain (jossen oo ostanut jääkaappia täyteen valmiiksi viikon ruoilla, että ne on pakko syödä ennen kuin menee piloille.)
    Nuo sun aamupalat kuullostaa niin hyviltä, ettei äskeisestä lounastauosta oo enään tietoakaan. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä meinasin tätä postausta tehdessäni, että josko pitäisi vähän rajoittaa herkuttelua, kun tuntuu tuo ruoka korvaantuvan karkilla ja suklaalla helposti. Mutta sitten ajattelin, jotta miksi kummassa tekisin jotain mikä saa olon epämukavaksi ja mielialan ärsyyntyneeksi. Valtakunta suklaapatukasta!

      Delete
  2. Jokaisella meistä on omanlainen syömisrytmi :) mitäpä sitä arvostelemaan :) sun ruoat kyllä näyttää hyvältä! Kiva kun jaksoit vastata haasteeseen!
    Itse olen on-off. Eli saikulla söin vähän mitä sattuu ja loppupeleissään oli taas turvonnut ja kamala olo. Töihin palatessa palasin ruotuun...tai ruotuun ja ruotuun. Joskus tuntuu että tiedän miten pitäisi syödä mutta en uskalla syödä. Pelottaa jos lihoo :) tai sitten on ääripää, suklaata, karkkia, jäätelöä. Kultaisen keskitien kun löytää ja siinä pysyy niin se on hyvä. Välillä pysyn mutta nyt on taas hankalaa :D lähdenpä tästä salille :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli mukava vastata tähän haasteeseen... tai siis epämukava ensin, mutta sitten oli mukava tajuta taas uusia asioita itsstään ja kelailla vähän omaa käyttäytymistä. Mulle ei onneksi ruoka jostain syystä oikein maistu nykyään, joten ei ole kamalasti pelkoa lihomisesta. Yleensä lihon pullan verran vaan sen pullan katsomisesta tai haistamisesta :).

      Delete
  3. Hmm, jos mun pitäisi kirjoittaa mun ruokailutavoista niin ois se karseeta lukemista. Syön mitä vain ja milloin vain, eli aina. Rutkasti ylipainoinen eikä edes mitään intoa laihduttaa. Mua vaan ei oikeesti ttuakaan kiinnosta. Välillä toivon että olisin kontrolloiva ihminen jolla ois aina kämppä siistinä ja ruoka-asiat kunnossa. Mutta kun en ole, mua kiinnosta siivota eikä miettiä mikä on oikein syödä ja mikä ei, tiedosta ei ole puutetta. Mua ei häiritse toisten ihmisten syömiset eikä syömättä jättämiset, ei koko eikä ulkonäkö, eikä edes omani, eli antaa kaikkien kukkien kukkia vaan <3 <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sä oot ihana Sole <3. Voisutko lähettää mullekin annoksen tuota letkeyttä? Mulla on joku pieni piru (vai kenties pieru) korvien välissä, joka aina jaksaa mainostaa miten huono olen. Tällä hetkellä mua ei kyllä jaksa pätkän vertaa kiinnostaa miltä näytän tai mitä painan. Kuka sen edes täällä neljän seinän sisällä näkisi? Kunhan tästä jossain välissä taas suihkuun jaksaisi viipottaa :).

      Delete
  4. Mä katsoin aamulla jääkaappiin ja totesin sieltä valojen lisäksi ylähyllyltä löytyvän leivän päälle syötävää, sekä kasviksia alalokerosta. Hyllyt siltä väliltä ammotti tyhjyyttään, mutta niin sitä vain aina jostain keksii jotain syötävää. Mä olen vähän erikoinen syöjä, välillä menee tosi överiksi, mutta sitten saatan taas vetää päiviä ihan minimaalisilla kaloreilla. Ei oikein hyvä vaihtoehto tuokaan... Nyt kun on mahan kanssa ollut ongelmia, on pakko vähän katsoa mitä suuhunsa laittaa, liialliset hiilarit tuntuu aiheuttavan mahanpuruja, joten niitä PITÄISI vältellä, muttakunkaikkionniinhyvää! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla menis keskisuuri herne nenään jos jääpaakki olisi tyhjä :). Leipä on ainakin sellainen asia, että sitä on pakko olla ja päällisiä kanssa. En tajua miten olen voinut olla pari vuotta ilman leipää... tai miksi, voi luoja miksi! Nyt pitää ottaa takaisin korkojen kanssa :D.

      Delete
  5. Heh, syöminen on ilomme ja ongelmamme. Mää oon nyt oppinu syömään säännöllisesti kolmen tunnin välein. Se on parantanu oloa huomattavasti. Määristä ei puhuta nyt kuitenkaan mitään. Herkkuja kyllä olla pitää, lohtusyönti rules! Ylipainonenhan minäki oon, mutten jaksa laihuttaa tietosesti ja kurilla. Energiat menee elämän ylläpitoon... Mutta jokainen saa olla semmonen ko on. Itteensä voi muuttaa, jos alkaa liikaa ahistaa olla tämmönen tai tuommonen. Mun mielestä sää oot hyvä ja ihana tollasena ku sää oot! <3 Et sää muuten ois sää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Armeliaisuus omaa itseä kohtaan lienee hankalin taiteenlaji minkä tiedän :). Mutta yritetään molemmat armahtaa itsemme ja hymyillä peilikuvallemme (tai irvistää). Oot ihana <3.

      Delete

Please, feel free to leave comments in Finnish or in English. I'd love to hear from you. Thank you lovelies :)