Tuesday, June 16, 2015

Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja


Peruskoulussa sekä lukiossa en harrastanut lukemista millään muotoa ja yritin välttyä jokaiselta pakolliselta lukuelämykseltä luistamalla jollain tapaa tilanteesta. Voitte kuvitella oliko hauskaa tulla lukiossa määrätyksi luokan eteen esittämään Huxleyn Uljas uusi maailma –romaanin Leninaa, kun en ollut lukenut koko teosta. Olin pitkään ylpeä, etten ollut koko kouluaikanani lukenut käskystä yhtäkään kirjaa. Nyt harmittelen noita hukattuja vuosia ja haaveilen edelleen saavani joskus Uljas uusi maailma –kirjan käsiini, jotta saisin viimein kunnioitettua tätä dystopiaa sen ansaitsemalla tavalla. No, jokainen meistä kapinoi erilailla eikä oma ”sähän et mua käske lukemaan yhtään mitään” -angstini ole varmasti sieltä rankimmasta päästä.




Muutaman kerran äidinkielen opettaja onnistui huijata minutkin kaunokirjallisuuden ääreen lyhyemmillä tekstinpätkillä. Joni Skiftesvikin novelli Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja oli yksi tällainen timantti, jolla oli syvä vaikutus nuoreen ja herkkään mielentilaani juuri aikuistumisen kynnyksellä. Muistan novellin synkän ja rakastavan tunnelman edelleen, kuin olisin sen vasta lukenut, vaikka aikaa on kulunut jo parikymmentä vuotta! Myös novellin kaunis nimi jäi kummittelemaan alitajuntaani ja ensimmäisen kanimme saavuttua kotiin tuli tästä fuchs-karvaisesta valkoisesta kaverista oma pieni puhalluskukkapoikani. Justus tuli meille allergiaperheestä rescue-kanina ja oli siinä vaiheessa jo aikuinen karvapallo. Tämä valkoinen tuhisija varasti sydämemme ja teki meistä ikuisia kani-ihmisiä. Ei ole enää elämää ilman pupuja.




Kaikki kanimme ovat olleet tiukasti sisäkaneja ja ne inhoavat ulkoilmaa (hieman samaan tapaan kuin kasvattiäitinsä), koska eivät ole siihen maailmaan tottuneet. Parvekkeelle päästessään - tai paremminkin joutuessaan - ne juoksevat äkkiä sisään piiloon tuulta ja aurinkoa. Kaikki paitsi Justus! Justus nousi parvekkeella takajaloilleen ja antoi tuulen tuivertaa turkissaan, nauttien ilmavirrasta ja auringonsäteistä. Uudenvuodenaattona se seurasi ikkunasta olkapäältäni kuinka taivas syttyi palamaan, kun muut puput juoksivat pesäänsä turvaan. Justuksen lempiharrastus oli tuijottaa ikkunasta bussiautoja ja mussuttaa korvaani aina yhden kiitäessä ohitse. Henkilöautot ja pyöräilijät eivät olleet mitään bussiautojen rinnalla! Viikonloppuisin mieheni päästi Justuksen pesästään ulos aamuvarhain ja se juoksi kuin kiitävä ohjus hypäten suoraan sänkyyn rapsutettavaksi… kunnes se tajusi, että loppumetreillä voi koukata juilisti sängyn alle nakertelemaan sähköjohtoja.





Valitettavasti pienet puhalluskukkapojat eivät omaa supervoimia eivätkä elä ikuisesti, paitsi sydämessäni. Jotenkin Justuksen jälkeen olen herkistynyt voikukkien puhalluskukille ja näen niissä jotain paljon enemmän kuin ennen. Kun löysin MoYou Londonilta leimauslaatan Pro XL 06, jossa oli herkkiä ja utuisia höytyviä, tilasin laatan siltä istumalta. En kuitenkaan uskaltanut kokeilla sitä kuin vasta nyt, sillä pelkäsin etteivät kauniit kevyet viivat nousekaan leimasimeen. Sydämeni olisi särkynyt pettymyksestä.





Kuukausien odotus on nyt osaltani ohi ja voin huokaista helpotuksesta. Se toimii sittenkin! Koska en kykene tekemään molempiin käsiin samanlaisia lakkauksia, tein nytkin kumpaankin käteen erilaiset versiot pumpulikukista. Pohjalakat ovat samat molemmissa käsissä: Avonin Green Garden (sammalenvihreä shimmer/glassfleck), Nicole by OPI:n Khloé Had a Little Lam-Lam (mustanpuhuva sinertäväntummanvihreä creme) ja Essencen Wild White Ways (valkoinen peruscreme).


Oikean käden leimauslakat ja koristeglitter


Vasemman käden kynnet koristelin ensin Orlyn vaaleanvihreällä jellyholotoperilla Sparkling Garbage, joka näyttää mielestäni kauniin hennolta valkoisen päällä. Leimasin puhalluskukat valkoisiin kynsiin Viva La Divan 132:lla, joka toimi erittäin hyvin leimauslakkana ja peittää itsekseen jo yhdellä kerroksella. Oikean käden kynsiin leimasin puhalluskukkia tuplana mustalla, valkoisella, harmaalla ja vihreällä leimauslakalla. lopuksi koristelin kukkaset Essencen maastoutumisglitterillä #rebel. Vasemman käden kynsistä tuli selkeästi herkemmät ja oikean käden kynsistä puolestaan jotenkin graafisen oloiset. Ensi pidin enemmän graafisista versioista mutta lopulta herkistyin holon edessä.



Nämä kynnet on luonnollisestikin omistettu puhalluskukkapojallemme Justukselle, jonka näen sieluni silmin tälläkin hetkellä ottavan aurinkotuulikylpyjä kahdella tassulla seisten jossain galaktisessa ulottuvuudessa ©.

P.s. Meet the Bunnies -välilehdeltä voit tutustua muihinkin ristihuuliimme mikäli et pelkää söpöyden yliannostusta.



20 comments:

  1. Söpöyspupulle pusuja, kynsistä tykkään myös. Hienoo että kuvio onnistui ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nää pussailee kuule jo toisiaankin täällä! Eilen oli sellaiset kaulailut menossa, ettei voinut kuin tuijottaa suu auki toisten halimista :). Mä oon vieläkin ihan innoissani, kun tää kuvio toimi.

      Delete
  2. Replies
    1. Ihanista pupuista on ihana kirjoittaa ihania juttuja <3.

      Delete
  3. Aww<3 Justus<3 Kynnetkin on ihan mahtavat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Fani! Mulle tulee aina kauhea ikävä, kun nään Justuksen kuvia. Onneksi sen kuva on kuitenkin mun hammasmukissa niin nään sen aina aamuin illoin <3.

      Delete
  4. Ihana pupustoori ja kynnet :3

    ReplyDelete
  5. Voi eeiiiii, mikä söpöläinen :3 Pitipä käydä kurkkaamassa muutkin puput ja niiden tarinat, hurmaavia :3

    Edesmenneellä mummolla oli eläintarha (otti muiden hylkäämiä eläimiä itselleen), mihin kuului myös yksi puputtaja, Puppe, nimeltään. Hyvin rauhallinen, mutta osasi kyllä olla kiukkuinenkin kun sille päälle sattui :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että kävit tutustumassa pupuperheeseen :). Pupuissa on parasta juuri se temperamentti. Meillä on just yksi vielä leikkaamaton tyttö, joka tykkää purra naamasta kertoakseen, ettei halua syliin. Sitten se juoksee kaverinsa viereen, pissaa sen päälle ja kerjää rapsua <3. Ei ole muuten neiti enää kauaa leikkaamaton :). Teillä oli muuten ihana mummo!

      Delete
  6. Tää lakkaus on puhasta rakkautta! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Rakkauspakkaukset aikaansaa rakkauslakkauksia <3.

      Delete
  7. Jee, vihdoin uskalsit kokeilla tuota kuviota! Onneksi ne onnistui, eikä tarvinut pettyä. :)

    Nyt vasta tän postauksen myötä ajattelin asiaa, että meilläkin on ollut aika paljon pupuja kun olin lapsi (eli joskus 80 -luvun lopulla). Eihän mulla lapsena ollut hajuakaan mitä rotua ne olivat, mutta niitä sanottiin vain kääpiökaneiksi. Ne olivat tosi pikkuisia ja niillä oli lyhyet korvat. Niitä taisi parhaimmillaan olla 7-8 kappaletta. Niitä tuli kyllä hoidettua paljon, mutta jossakin vaiheessa meille sitten muutti kissa ja sitten niitä kissoja tuli lisää, eikä kaneja enää. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lyhytkorvaiset on hermeliinejä eli sellaisia niin kuin meidän Santi ja Kurt :). Me sanotaan niitä rääpiökaneiksi, kun niiden korvat on niin surkeat. Mäkin haluaisin joskus kissan, mutta oon ehkä liian tottunut siihen, että eläimet ei vilistele kirjahyllyissä sun muualla :). Kontrollifriikki sielussani kiittää, ettei ole koiraakaan, joka voitaisiin varastaa ulkona tai myrkyttää leikkipuistossa. Kiva, että mä osaan kuitenkin aina nähdä kaikessa jotain positiivista :D.

      Delete
  8. Upeet kynnet ja niin söpö pupunen<3

    ReplyDelete
  9. Voi mitkä kynnet ja kaikki kuvat! Ihanaaihanaa ^_^

    ReplyDelete
  10. Voi mikä söpöhöpö Justus :') <3 Ja nää kynnet on myöskin hurjan kauniit ja onnistuneet, vau! Ei multa vaan sujuisi näin nätisti :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Nena :). Justus on mun sydämessä ikuisesti ykkönen <3. Mä väitän, että olis kyllä hyvnkin onnistunut. Tässä ei tarvinnut kikkailla tippaakaan, vaikka olin varma ettei nämä leimat onnistu koskaan. Jotenkin tuo valkoinen leimauslakka toimii paremmin ohuiden kuvioiden kanssa kuin musta?!?! Odotas, kun mun Petlan sinkkilaatat saapuu Unkarista niin sitten voi jo mennä kiroiluksi.

      Delete

Please, feel free to leave comments in Finnish or in English. I'd love to hear from you. Thank you lovelies :)