Saturday, June 13, 2015

The Long Dark Tea-Time of the Soul


Joskus kirja on pakko lukea vain siksi, että sen ensimmäinen lause on niin tuhottoman hyvä! Kuten tämä: ”Ei liene sattumaa, että missään maailman kielessä ei ole ilmaisua - kaunis kuin lentokenttä”. Näillä sanoilla yrittää Douglas Adamsin vuonna 1988 ilmestynyt romaani puhjeta kukkaan… ja melkein onnistuukin siinä. Adamsille tunnusomaisesti voisi jopa väittää pienoisen kompuroinnin vain korostavan lopputuloksen menestyksekkyyttä.




Itselläni on tapana heivata kirja/leffa/sarja noin viiden ensimmäisen minuutin aikana mikäli se ei palvele tarkoitustaan, mikä on luonnollisesti minun viihdyttämiseni. Joskus yritän kituuttaa pidempään esim. hyvän idean, näyttelijäkaartin tai erinomaisen kekseliään otsakkeen vuoksi. ”Sielun pitkä ja pimeä teehetki” on nimenä niin herkullinen ja kirjan ensimmäinen lause niin psykedeelisen hersyvä, että saatan jopa lukea kirjan loppuun, vaikka sen huumori on paikoin kovin väkinäistä ja teennäistä verrattuna Linnunrata-sarjaan.




Yksi erinomaisen pätevä syy pidellä tätä kirjaa kädessä iltaisin on sen kansien kaunis väritys, joka muistuttaa valaistuksesta riippuen marsalaa, malvaa tai ihan vaan violettia sillä tavalla hieman väsyneesti ja väljähtyneesti, sopien kuin nenä päähän juuri tämän kirjan kansien väriksi, sillä väsynyt ja väljähtynyt kuvaavat taidokkaasti Adamsin humoristista viitseliäisyyttä myös kansien välissä. Koska en kykene laskemaan kirjaa käsistäni edes todettuani sen olevan vain semikelvollinen, teen luonnollisesti kynnet kunnioittamaan jos en nyt juuri nimenomaisesti tätä opusta niin ainakin herra Adamsia, joka on kyllä kyntensä näyttänyt ja siten minun kynsilakkailuni ansainnut.




Kirjan nimi tuntuu viittaavan elämään itseensä ja saa väkisinkin pohtimaan mitä kahvinjuojille on tapahtunut. Kahvin puuttuminen elämästä saa puolestaan ajatukset jonnekin kuolemanjälkeiseen tilaan, joten lienee aivan ymmärrettävää, että myös kynsissä tematiikka koskee elämää, maailmankaikkeutta - ja kaikkea. Halusin tehdä molempiin käsiin erilaiset mutta myös samanlaiset kynnet, joten lähdin liukuväristä (taas) ja rakensin loput tämän pohjalta.




Kynsissä on alla kerros Essien Mademoisellea ja sen päällä liukuväri OPI:n Don’t Bossa Nova Me Aroundilla sekä Essencen Serendipityllä, jotka vaikuttivat sopivan väsyneiltä ja väjähtäneiltä teemaan. Oikeasti rakastan näitä kahta lakkaa ja tikkujen kopsahdettua toisiinsa sattumanvaraisesti (=serendipitously) luulen myös näiden kahden cremen tunteneen sykähdyksen rinta-alassaan. Olin jo kauan halunnut käyttää OPI:n Mariah Carey –kokoelman Pure 18K valkokultahippulakkaa, joka nyt pääsi koristamaan oikean käden kynsien liukua. Jouduin muuten tarkastamaan tuon lakan nimen pullon pohjasta ja luulin sen aluksi olevan ”Not For Individual Sale”. Täten ilmoitan, että jos saan joskus kunnian suunnitella oman lakan, sen nimeksi tulee ehdottomasti Not For Individual Sale!




Olin suunnitellut laittavani Puren kanssa kimppaan nimettömään Dimension X tekstuurilakan mutta FUN Lacquerin Payday (ilman holoa) alkoi huudella nimeäni laatikosta. Sehän sattui sopivasti olemaan juurikin valkokullan sävyinen, joten nimettömään pääsi tämä glitterhitula parilla kerroksella. Rakastan tätä lakkaa! Levittyy kuin unelma (lakkapohja ei ole liisterimäinen kuten esim. Galaxyssä/Secretissä/Edgyssä) ja peittää kirkkaasta pohjastaan huolimatta. Ja se loiste!!! Onneksi ostin tämän lakan holona ja ilman, koska nimi on todellakin ainoa asia, joka näissä murusissa on samaa. Molemmat on pakko omistaa!




Vasempaan käteen lakkasin peukaloon ja nimettömään liu’un asemesta Orlyn Peaceful Opposition lakkaa kaksi kerrosta. Lakka on ihanan ohutta nudecrellyä hopeisilla neliö- ja hexglittereillä. Glittervoikkari parhaasta päästä! Hopeiset glitterit jäävät kauniisti crellyn alle puolipiiloon eivätkä hyökkää kimalluksellaan, tehden lakasta todella tyylikkään. Leimakuviona käytin MoYou Londonin Pro XL 06 –laatan kiekurakuviota, jonka leimasin liu’un päälle ensin Mentalityn helmiäisvalkoisella ja päälle vielä A-enkun Fonteynillä. Orlyllä lakattuihin kynsiin käytin Fonteynin asemesta Colour Aliken hololakkaa 118 päällimmäisiin leimoihin. Lakkapullo puuttuu näköjään kuvista, joten ehkä sille kävi Adamsmäisesti ja se vain yksinkertaisesti kyllästyi perusteellisesti olemaan siinä missä oli.





Jotenkin molemmista kynsistä tuli kovasti tyylikkään oloiset enkä oikein keksi mihin tilaisuuteen näillä ei voisi mennä. En kyllä myöskään keksi mihin tilaisuuteen menisin kummallakaan lakkauksella, joten tässä yhteydessä voisin käyttää ilmaisua ”kaunis kuin lentokenttä”, jos sellainen olisi olemassa millään maailman kielellä!

Miellyttääkö kumpikaan lakkaus teitä? Millaiseen tilaisuuteen voisitte kuvitella menevänne näillä kynsillä... kenties teekutsuille?




11 comments:

  1. Tykkään oikeasta enemmän. Niin ihanasti yhteensopivat värit ja tuo Payday...onko se noin ihana :D tykkään, ei ole enempää ylistyssanoja! Niin kekseliäät ja omaperäiset, mielikuvituksen kanssa tehdyt <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Payday on jotain mikä ei ole tältä planeetalta <3. En saanut sen kimallusta himmenemään edes mattalakalla, vaikka pakko oli testata :). Kiitos Taina!

      Delete
  2. PayDayn holotinversio multakin jopa löytyy ja arvaappa mikä lakka mulla on juurikin kynsillä, no tottakai tuo Essencen tylsänvärinen joka on mustakin ihan huisin hieno väri! (ylläri) :) :) :) Ehkä himpan verran enemmän pidän myös oikeasta handukasta, tosin vasen on myös ihan tooodella kaunis. Teekutsut vois tietenkin olla ihan uusi kokemus mutta jotenkin mulla on sellanen olo ettei ne ole mua varten, paitsi tietty jos ois ihan tosi hyvää seuraa eikä ne ois sellaset kaameet "stiff upper lip" kutsut koska sitten multa menis kuppi nurin ja aiheuttaisin pahennusta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikun hei, parasta olis mennä yhdessä sellaisille englantilaisille hienostelu-nirppanokka-teekutsuille ja pistää ranttaliksi :). Pahennus ei haittaa, jos sitä voi aiheuttaa kahdestaan!

      Delete
  3. Molemmat on tosi upeet! Ehkä hiukan enemmän kuitenki tykkään noista Pay Day kynsistä (:

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti! Onhan nuo Payday-kynnet hintsun verran groovimmat :D.

      Delete
  4. Johan oot tarinan kehittäny kynsien ympärille :D mutta hienoja ovat! Pakko mainita että joskus englannin tunnilla kun kysyttiin mikä on kaunis paikka niin vastasin lentokenttä :'D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ole tosi! Siis poikkeus vahvistaa säännön tässäkin tapauksessa. Lentokentät kunniaan :D. Kiitos tästä anekdootista sekä kehuista :). Piristi kummasti päivää!

      Delete
    2. Kiva kuulla :) ajattelin sen noin niinkun tunteen kautta, paljon jälleennäkemisiä yms ^^,

      Delete
  5. Aah mitä herkkää kauneutta <3 Ihan täydellisen utuiset lakkaukset, ei näistä voi kuin tykätä ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toi olikin muuten hyvä kuvaus... utuinen, just sitä nää on :). Mutta niin oli kyllä kirjakin! Oli niin utuinen, että luin kiukulla loppuun enkä tajunnut puolen välin jälkeen sanaakaan. Mutta kun eka lause oli noin hyvä niin pakko se oli kitua loppuun. Mieti, jos viimeinen lause olisi ollut vielä parempi?! Mutta ei, ei se ollut...

      Delete

Please, feel free to leave comments in Finnish or in English. I'd love to hear from you. Thank you lovelies :)