Monday, September 21, 2015

Working Hard Or Hardly Working


Bloggaaminen on ahdistavan mukava harrastus. Tämän tiivistetymmin en osaa kuvailla vuoden aikana syntyneitä fiiliksiä. Blogin 1v. synttäreitä juhlistetaan ensi viikolla ja olen ollut jotenkin pohdiskelevalla tuulella viime aikoina, miettien mitä kaikkea vuoden aikana onkaan tapahtunut. Olin aivan raakile vuosi sitten aloittaessani touhun. En tiennyt mikä on Instagram, en osannut ladata kuvia pilveen enkä koodata uusia namiskuukkeleita blogiin. En ollut mukana Facebookin kynsiryhmissä, eikä elämässäni ollut ketään kenen kanssa jakaa hulluuteni. En oikein itsekään osaa sanoa mistä kaikki alkoi. Pyöriskelin ensin meikkiaiheisissa vlogeissa ja käsittääkseni eksyin sitä kautta kynsiblogeihin. Muistan etäisesti kummastelleeni kaikkialla esiintulevia Konad-leimoja enkä saanut ajatusta kynsien leimaamisesta mahtumaan aivokapasiteettiini. Luulenpa jopa hörähtäneeni koko ajatukselle muutaman kerran. Miksi kummassa joku käyttäisi aikaansa kynsien leimaamiseen? En edes jaksanut alkaa ottamaan selvää mistä näissä Konadeissa oli kyse.




Joku siellä kynsimaailmassa kuitenkin viehätti niin paljon, että tulin itsekin ostaneeksi muutaman lakan… ja sitten muutaman lisää. Aloin lukea enemmän blogeja mutten liittynyt lukijaksi (koska en edes tiennyt, että niin pitäisi tai voisi tehdä). Kommentoimista en ensin edes uskaltanut ajatella, enhän minä mistään mitään kuitenkaan tajunnut. Lakkoja alkoi kertyä vaikken niistäkään mitään tajunnut. Ostin sen mikä nätiltä näytti! Oma muistini on kovin heikko, joten turvauduin naamakirjaan selvitellessäni hulluuden juuria. Muutimme asuntoomme toukokuussa 2013 ja tiedän, etten omistanut silloin vielä kynsilakkahuuman poikastakaan. Jäin sairauslomalle heinäkuussa 2013 (omg, onko siitäkin jo yli kaksi vuotta) ja muistan ostaneeni kaksi Avonin kynsilakkaa vielä töissä ollessani, eli ne lienevät kaiken alku ja juuri.




Ensimmäinen valokuva kynsistä ja työpöydästä kaikkine lakkoineen löytyy naamakirjasta huhtikuulta 2014 eli jotain tuossa vuoden aikana on tapahtunut. Ensimmäisessä kynsikuvassa on nimittäin (joskin kehnosti toteutettuna) kuitenkin niitä outoja leimoja ja oikein leimadecaleina tehtyinä (saatte nähdä kuvallisen version blogin kehityksestä ensi viikolla). Paljon tässä on ehtinyt tapahtua. Ennen kaikkea olen tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin ja saanut jakaa hulluuteni muiden kanssa. Tikutusprojektissakin meni näköjään vuosi (ensimmäiset tikut lakattu syyskuussa 2014) mutta se nyt ei sinänsä ole suuri ihme, koska lakkoja tuli vuoden aikana ostettua niin paljon, että niiden tikuttaminen reaaliajassa olisi ollut sama kuin juoksisi henkensä edestä pysyäkseen paikoillaan.


Night Rangerin sävy näyttää kynsillä hieman itseään tummemmalta,
koska lakkasin alle kerroksen Inkiä peittävyyden varmistamiseksi.
Jotenkin tämä farkkuväri on ihan täydellinen ja sopii tasan yhteen glitterin kanssa.


Tämä koko tarina pulpahti jostain mieleni sopukoista Misan harmaan lakan nimen siivittämänä. Bloggaaminen tuntuu nimittäin samaan aikaan siltä, että tekee hurjasti työtä kuitenkaan tekemättä juurikaan töitä. Ehkä tämä johtuu siitä, ettei työstä saa korvausta, joten motiivit täytyy olla jossain aivan muualla kuin rahassa. Jotenkin kummassa olen kuitenkin ollut huomaavinani tässä vuoden mittaan lisääntyvää ahdistusta ja työstressiä, joka liittyy suoraan bloggaamiseen. Harrastuksenhan ei pitäisi aiheuttaa stressiä eikä paineita vaan olla luonteeltaan rentouttavaa ja stressiä lievittävää toimintaa. Pohdiskeltavaa riittää edelleen!




Joka tapauksessa haluaisin jo nyt kiittää kaikkia teitä ihania lukijoita ja kynsiystäviä, jotka olette rikastuttaneet elämääni kuluneen vuoden aikana. Tämän postauksen kuvissa esiintyy lakkoja koko hulluuteni ajalta. Misan ostin yli vuosi sitten. Indilakkoihin tutustuin tämän vuoden aikana oikein toden teolla ja olen erityisen ihastunut Dance Legendin, Cadillacquerin ja Picture Polishin lakkoihin. China Glazen Mosaic Madness lakan (vuodelta 2013) kotiutin vasta viime viikolla, kun löysin sen yllättäen kynsikirppikseltä. Olin etsinyt tätä kaunokaista jo pitkään ja nyt sekin löysi kotiin ©







26 comments:

  1. Kyllä mää sanosin, että jos harrastus alkaa tuntua työltä, ni sitte hidastamma tahtia. Harrastus on mun mielestä hyvää mieltä ja jaksamista tuova asia, ei stressin aihe! Sinä oot ihana tyyppi! Oon hyvilläni, että ollaan törmätty toisiimme. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itte oot ihanuus <3. Ihan mahtavaa, että löydettiin toisemme blogiemme kautta. En osannut edes kuvitella miten tällaisen harrastamismuodon kautta voi tutustua ihaniin ihmisiin :).

      Delete
  2. Onneksi löysit ja innostuit kynsitouhuista. Oot hurjalla työllä ja aktiivisuudella ja taidolla ansainnut paikkasi Suomen kynsiblogien kärkikastiin. <3 Haluaisin kirjoittaa tähän pitkän liirumlaarumin parhaudestasi mutten näin aikasin aamulla saa ajatuksia käännettyä sanoiksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noi voi punastus sentään :). Mulle tää bloggaamisenaloittaminen oli aikalailla terapeuttinen asia, kun olin vaan kotona sairauslomalla eikä oikein ollut mitään kiinnekohtaa elämällä. Nyt sitä huomaa istuvansa aamulla työpöydän (köhöm, siis keittiön pöydän) ääreen ja aloittavansa koko päivän kestävän "työrupeaman". Eikä se tällä hetkellä ole yhtään huono asia, mutta elämäntilanteen muuttuessa varmasti blogigin kokisi aikamoisen muutoksen. Kiva kuulla, että tässä työnteossa/harrastuksessa on ehkä jopa kehittynyt vuoden aikana. On se hauskaa katsoa itsekin omia tuotoksia vuoden ajalta ja yhtäkkiä huomata miten moni asia on muuttunut. Onhan tää vähän sellainen päiväkirja samalla, varsinkin, kun oma ajantaju on mitä on. Onneksi facebookista ja blogista voi tarkastaa nopsaan mitä milloinkin on tapahtunut :). Kiitos ihanista sanoista Heidi <3.

      Delete
  3. Muistan kyllä kun sinä aloit näkymään kommenttiboxissani :) tulin kurkkaamaan kukas hän on ja siitä lähtien joka postaus on luettu. Olis huippua tuntea, voi kun asuisitte lähempänä ❤️
    Tosi kivat kynnet, mulla on nyt vähän sellainen sinishimo eli sinisten lakkojen himotus :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sä olitkin varmaan niitä ekoja kenen blogiin uskaltauduin kommentoimaan :). Kyllä sen samanhenkisyyden aistii heti. Olis kyllä ihan huippua asua lähempänä toisiamme niin voitaisiin tehdä kynsitreffejä ja elukoitten rapsuttelutreffejä <3.

      Delete
  4. Kääääks! Mie oon ihan taas tippunut siun vauhdista! Jälleen on jäänyt monta postausta väliin kun en ole kerennyt istumaan koneella. Mutta nyt on asia korjattu ja kaikki väliin jääneet postauksen on kahlattu läpi :P
    Aivan mielettömiä kynsiä olet väkertänyt ja voi jehna, että sie olet kaunis! ♡
    Onneksi sie olet hurahtanut kynsimaailmaan, saa aina ihailla siun kynsiä ja lakkauksia ^.^ Mutta on tuttu tunne täälläkin, kun bloggaaminen alkaa ahdistaan ja stressaamaan. Kesällä miulla tuli reilun kuukauden tauko bloggaamisesta ja voin kertoa, että teki hyvää. En toki sano, että siun täytyy jäädä "lomalle", mutta jos päätät hidastaa vaikka vähän vauhtia, me lukijat varmasti ollaan täällä ja ootellaan siua ♡
    Ja ai niin, ihanan sinisävyiset kynnet! ^.^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en oikeesti edes tiedä mistä näitä kynsiä tulee koko ajan. Mutta helpostihan niitä syntyy, kun ei tässä ole oikein muutakaan ihmeellistä päivittäisessä elämässä. En pysty edes ajattelemaan miten stressaantunut olisin bloggamisen takia, jos kävisin töissä samaan aikaan. Tää homma vähän tuli ja valloitti mun elämän, enkä ole edes tajunnut pohdiskella asiaa aiemmin. Jos työkuvio olisi elämässä se ysistä viiteen juttu niin olen melko varma, että mun bloggaaminen jäisi viikonlopuille, mutta siihenkin saattaisi parisuhteen toisella osapuolella olla sanottavansa. Itse olen kovin herkästi stressaantuva luonne, enkä osaa kuvitella tuottavani jotain luovaa illalla töiden jälkeen, kun olisi varmaan sata muutakin hommaa. Mutta se aita ylitetään sitten, kun joku sen pystyttää. Turha murehtia ennakkoon. Kiitos ihanista sanoista Nanne-murunen <3. Sun kortti on edelleen tuossa vieressä jääkaapin ovessa pupukorttien kanssa!

      Delete
  5. Heei, onnea jo blogiin! Kaunis sininen lakkaus ja Wow-Prism <3 Mun mielestä blogin parasta antia on uudet kynsikamut, ihan ehdottomasti niin. En jaksais pitää blogia jos ei ois muita jotka siellä laukkaa vaikka vaan jättämässä yhden sanan mut se yks sanakin on tärkeä. Kyllä mä ihailen suuresti sun heittäytymistä tähän hommaan omaa naamakerrointa myöden, musta ei olis siihen ja ahdistuisin ja poistaisin varmaan koko roskan, toisaalta ei mulla mitään näytettävääkään ole. Sä oot huippukiva, eläinrakas, herkkä sekä viisas ja fiksu ihminen ja mulle ihana kynsi-sis <3 Mitä veikkaat, tuleeko Lidliin tänä vuonna niitä piparkakkurullia? :) :) :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ole varmaan kertaakaan tullut vastaan Sole-kommenttia, jolle en olisi revennyt. Nyt mulla alkoi jo vähän maistua sokeri suussa tuon sun siirappikehuskelun vuoksi, mutta tulihan se sieltä! PIPARKAKKURULLIA <3. Nyt tulee mun vuodatus, joten ota vaikka suolatikkuja siihen viereen, niin voit tökkiä niitä suuhun (tai silmiin), jos oikein siirappiseksi menee! Sä oot ehdottomasti mun sister from another mister <3. Mua oikein pelottaa joskus miten ollaan samalla taajuudella. Piti laittaa kaikki kannykän ja tietokoneen kamerat teipillä piiloon, koska aloin oleen melko varma että tää turkkulainen nyt kyllä vaklaa jotain kautta. Sehän oli kuitenkin kaikista yksinkertaisin ja järkevin selitys, eiks? Niin huono kuin mun muisti onkin, muista elävästi edelleen sen hetken kun luin sun ekan postauksen ja liityin siltä istumalta lukijaksi. Musta on ihanaa, että sulle voi aina avautua (vuorokauden ajasta riippumatta) naamakirjan puolella ja jakaa omat ahdistukset. Mua oikein pelottaa, että jos me tavattaisiin IRL niin tapahtuisiko joku kosminen reaktio ja me fuusioiduttaisiin yhdeksi. Tai sit joku dobbelganger-juttu, kun eikös niitä voi olla aina vain yksi samassa tilassa ja se toinen pamahtaa lihoiksi. MIkäli haluat tässä vaiheessa poistaa kommenteista sanat "viisas" sekä "fiksu" ja korvata ne sanalla paranoidi, en ota siitä itseeni :D. Kunhan Lidliin tulee piparkakkurullia tänä vuonna! Mä järjestän muuten jonkun yhden hengen flash mobin Lidlissä tyyliin itkupotkuraivarit. Saa tulla mukaan tukemaan Turun asemaa piparkakkurullarintamalla! LOOVJUU <3

      Delete
  6. Aika menee niin nopeasti:) Kauniit kynnet!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän se menee! Vuosi sitten astuin kaninkoloon, josta en ole vielä löytänyt tai halua ulos :). Onhan meidän maailma nyt hei ihan vääristynyt, kun hehkutetaan palstoilla jotain uutta indielakkakokoelmaa (mistä iso maailma ei ole koskaan kuullutkaan), mutta so be it! Onneksi mun mies sentään jaksaa vielä vähän kuunnella toisella korvalla mun höpinöitä niin ei tule ihan pöhkö olo täällä neljän seinän sisällä. On se vaan niin ihanaa, kun mies tulee katsomaan maailman kauneita (taas) lineaariholoa ja kysyy ihan pokkana, että onks toi se tanssilegenda? :D

      Delete
  7. Tätä postausta oli jotenkin ihana lukea <3 Oot kyllä oikeasti niin taitava, mielenkiinnolla aina osotan mitä seuraavksi on tulossa! Oon vähän huono kommentoimaan, mutta täällä ollaan ruudun toisella puolella aina kuitenkin lukemassa :) Itse oon kumma kyllä pysynyt blogin kanssa aika stressittömänä, kun en edes yritä blogata liian usein.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Emilia kauniista sanoistasi <3. Mä en oikein tiedä mistä aivojen sopukoista tää postaus putkahti ja yhtäkkiä aloin miettiä, että haluaako tätä edes kukaan lukea. Onneksi se oli vain joku tilapäinen käyttöhäiriö ja julkaisin postauksen sen enempää pohtimatta. En oikein usko kovin voimakkaaseen itsesuodatukseen, joten täältä tulee aikalailla mitä sattuu. Mä muuten itsekin aina odotan jännityksellä mitä kynsille ilmestyy, kun harvoin se on kovin suunniteltua tai suodatettu sekään :D.

      Delete
  8. What Emilia said! Samaa mieltä siis, innolla aina luen kaikki sun jutut ja ihastelen upeita kynsiä, vaikka oonkin laiska kommentoimaan. Huippu blogi, mut älä turhaan ota liikaa stressiä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Helmi :). On se välillä aina ihan hyvä vähän jarruttaa ja miettiä missä ollaan tai mihin ollaan menossa. Ettei sitä mene ihan tuurilla satasta päin seinää. Been there, done that!

      Delete
  9. Kirjoittelin ummet ja lammet ja sitten painoin jotain nappulaa ja kaikki tekstit hävisivät samantein bittiavaruuteen, joten otetaas tiivistetymmin uusiksi.

    Tosi ihana postaus tämä, tykkäsin kovasti lukea blogin syntymistarinaa :). Ja ihanaa että aloit pitämään blogia, sun blogi on yks mun suosikkiblogeista. Sulla on ihan oma persoonallinen tyyli mitä tulee kirjoittamiseen ja kynsien koristeluun. Ja kun söpöt pupuset ovat vielä mukana kuvioissa, niin eihän tätä blogia kertakaikkiaan voi vastustaa :).

    Stressi on kyllä ikävä juttu. Jos stressaa, kannattaa muuttaa jotakin. Mä jätän omassa blogissa päivityksiä väliin, jos en vaan jaksa tai ei kiinnosta. Muitakin tapoja varmaan on selättää blogistressi.

    Toisaalta hyvä juttu on, että tunnistaa sen, että nyt stressaa. Silloin sille voi tehdä jotain. Ja onneksi on eläimiä, niiden kanssa telmiminen on mitä parhainta stressinlievitystä :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä niin inhoan tuota, kun aina just silloin kun olet kirjoittanut pitkät tarinat kommentteihin tulee painettua jotain nappia, mikä tuhoaa kaiken lopullisesti! Ihanaa, että jaksoit kirjoittaa uudestaan <3. Sun blogi on kanssa ollut mun lemppareita siitä asti, kun sen löysin. Mä oon ihan koukussa sun liukuväreihin ja leimauksiin. Kiitos kauniista sanoista :).

      Blogistressissä on sitten se toinenkin puoli, että kun yrittää pitää vähän rauhallisempaa tahtia niin sekin alkaa stressaamaan. Tietty jos on elämässä paljon muita asioita, joilla aikansa täyttää niin priorisointi on tärkeää, mutta itsellä on lähinnä stressiä siitä, kun huomaan etten tee mitään muuta kuin istun koneella tai lakkaan kynsiä (korjaa mikäli olen väärässä mutta ei kai tuo ihan normia ole? :D). Jos rauhoitan tahtia niin sitten istun sohvalla ja katson telkkaria, vaikka oikeasti haluaisin olla lakkaamassa kynsiä enkä kykene keskittymään telkkariin ;).

      Onneksi voi tosiaan aina mennä pupuilemaan, koska puput tietää vastaukset kaikkiin maailman kysymyksiin. Yksi katse niiden silmiin ja kaikki maailman stressi on poissa.

      Delete
  10. Hurjaa, että on mennyt jo vuosi! Omankin blogin synttärit on kulman takana, olen suunnitellut niitä niin ilon ja jännityksen sekaisin tuntein että olen täysin unohtanut että oman miehen syntymäpäivät ja meidän vuosipäivä on siinä välissä :D

    Mutta asiaan! Onneksi sun blogi on olemassa, tänne kiiruhtaa edelleen uteliaisuudesta syyhyten aina, kun uutta postausta pukkaa. Ja mun onneksi niitä pukkaa hurjan usein, siis huhhuh miten ahkera olet! En ymmärrä miten saat niin paljon niin upeita kynsiä loihdittua että saat niin mahtavia postauksia päivästä toiseen uunista ulos. Luulen, etten tulisi toimeen ilman sun blogia ja jos sen päättäisit lopettaa, mä ryhtyisin lakkoon! Oot ihana <3 :3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ite oot ihanuus <3. Kauhian kauniita sanoja taas latelit, ei tässä voi muuta kuin nöyrästi kiittää :). Mä yleensä inhoan synttäreitä mutta blogisynttärit on kyllä ihan asia erikseen. Se on vähän niin kuin oman pienen rakkaan vuosipäivä!

      Delete
  11. Ai vaan vuos? Oon aina ihan ymmälläni kun mainitset että tää höperöityminen on kestänyt niin vähän aikaa, lakkauksista ja postaustahdista vois oikeesti päätellä että oot kynsi- ja blogimaailman konkari joka on suunnilleen syntyny lakkapullo toisessa ja läppäri toisessa kädessä! ;)
    Mulle onni että vaan vuos koska sun postausten kahlaaminen ei vienyt vuotta, jos oisit postannut vaikka viis tällä tahdilla en ikinä pääsis alkuun, tai alusta loppuun, miten nyt haluaa sitten ajatella!
    Kiitos paljon inspiraatiosta ja hyvistä aamuista, olet huippu! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihana <3. Mulla nää höperöitymiset tapahtuu tyyliin täysillä tai ei ollenkaan. Monesti kyllä lopahtaa intokin yhtä nopeaan ja sitä vähän pelkäsin kynsilakkojenkin kanssa. Olispa mukava herätä joku aamu ja ihmetellä, että mitä sitä tekee kaikilla näillä pienillä maalipurkeilla :). Onneksi innostuksen laantumisesta ei ole vielä tietoakaan, joten porskutetaan eteenpäin täysillä.

      Delete
  12. Ihan mahtavaa, että olet tullut blogimaailmaan mukaan ja olen saanut lukea ihania / hauskoja tekstejäsi! Kynnet on upeita edelleen ja vaikka en aina kerkiä kommentoimaan, niin jokaisen postauksen luen. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana Fani <3. On ollut ilo tulla mukaan näin kivaan porukkaan. Kiitos ihanista sanoista :).

      Delete
  13. Sun blogi on ihan paras huikeiden kuvien, hauskan tekstin ja älyttömän upeiden kynsien takia♥ Mut miten on voinu mennä vuosi tikuttamisessa :D Mä olisin jo ihan pihalla, jos en samantien ku postilaatikkoon tulee uus lakka ni pistä sitä tikulle. Sillon ku sain ekan kerran tikut käsiini ni tikutin koko yön lakkoja (varmaan joku 200kpl ehkä?) selkä ja pää kipeenä ku halusin saada sen tehtyä nythetiäkkiä :'D Mulla on toinen lapaluu hiuka väärässä kohtaa ja se on aina jumissa ni oli kyl tosi järkevää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Tinkerbell ihanista sanoista <3. Mulla on ollut noiden tikkujen kanssa just tuo ongelma, että haluan tikuttaa uudet heti. Vanhojen tikuttaminen on sitten vähän jäänyt, kun niitä uusia jotenkin vaan tuli koko ajan lisää, köhöm! Laitan samalla kaikki lakat excel-taulukkoon, joten sieltä saa helposti katsottua mitä on vielä tekemättä, jos sattuu unohtumaan. Viime viikolla vielä tajusin, että Cadillacquerin lakat oli tikuttamatta, mutta nyt pitäisi olla kaikki valmiina. Tuo puuhan kyllä pistää niskat koville. En voisi ikinä tehdä paria sataa lakkaa kerralla :). Ihanaa kun joku muukin on vähän höpsö!

      Delete

Please, feel free to leave comments in Finnish or in English. I'd love to hear from you. Thank you lovelies :)