Saturday, October 3, 2015

Mummolan hienot posliinikupit


Kuten eilen jo kerroin, en pidä kukkakuosista ja vielä vähemmän sellaisesta ruusuisesta vanhanaikaisesta, josta tulee mieleen mummolan annostelultaan hiirille tarkoitetut ja paperinohuesta posliinista valmistetut (ja kultareunuksiset, ei unohdeta sitä lyijymyrkytyksen aiheuttajaa siinä kupin reunassa) perintökahvikupposet. Niitä kohti uskaltaa tuskin hengittää ja sormen sovittaminen pienenpieneen miniatyyrikorvaan on taidonnäyte itsessään. Tulee mieleen hautajaiset, koska silloin nämä kallisarvoisimmat astiastot kaivetaan kaapista koko suvun ihailtaviksi. Vaikka kukapa siinä tilanteessa kuppia ihastelee. Ja minkä kumman takia elävien kirjoissa pysyminen ei ole perintökahvikupin arvoinen suoritus mutta kuoleminen on? Senhän osaa kaikki, senkun lopettaa hengittämisen!




Nyt on pakko sanoa, että jotain morbidia tässä tämänpäiväisten siirtokuvien kuosissa kyllä on. Jotain synkkää ja uhkaavaa mutta samalla kaunista ja juhlavaa. Eli kummakos tuo, että hautajaiset tulivat mieleen. Miksiköhän kummassa olen valinnut nämä joskus ostoskoriin. Toinen mahdollinen yhtymäkohta on se, että nämä kynnet olivat sormissani, kun saimme suru-uutisen erään lähisukulaisen siirtymisestä ajasta ikuisuuteen. Pakko myöntää, että tämä on ensimmäinen kerta, kun assosioin tietyn tapahtuman tiettyihin kynsiin. Kuulostaa hölmöltä ja pinnalliselta mutta elämä on mitä se on. Ja niin on kuolemakin. Tällä kertaa se oli armollista ja päätti elämän, joka oli kauniisti ja täysillä eletty mutta jonka ruumiillisesta tomumajasta sairaus oli saanut vallan. Tulen varmasti muistamaan nämä kynnet lopun elämääni juuri tähän tilanteeseen liittyen. Synkkänä, uhkaavana, kauniina ja juhlavana.





Olisi varmasti yksinkertaisempaa painaa tässä kohdassa delete-nappia ja aloittaa alusta, koska miten muuten hypätään kuolemasta ja hautajaisista kynsilakkoihin. Vähän sama kuin henkilön muistellessa tunteellisena hautajaisia toinen mainitsisi muistavansa erityisesti miten hyvää pitopalvelun voileipäkakku oli. Mutta johonkin tuohon väliin mahtuukin oikeastaan koko elämän kauneus ja rumuus. Johonkin kyynelten ja voileipäkakun keskelle mahtuu koko maailma. Joten mahtukoon sinne silloin muutama kynsilakkakin. Jokaisella on oma tapansa käsitellä asioita ja ilmaista itseään. Oma kieleni löytyy tällä hetkellä värien ja lakkahuurujen maailmasta. Toiselle kuvissa näkyvät kynsikoristepallerot ovat muovinpalasia, minulle ne ovat kyyneleitä kynsillä.





Ruusuista ei välttämättä tule heti näin synkeät värit mieleen, mutta omille kynsilleni valikoitui kuin itsestään Cadillacquerin uuden Eat the Rude –kokoelman Ravenstag. Instasta löytyy makro- ja vertailukuvia tämän ja muiden Cadi mustien kaunotarten kesken. Kaikki ne ovat niin kauniin omanlaisiaan. Punaista ruusuisuutta kynsille tuo Picture Polishin Moscow, joka on ainoa punainen PP:n lakkani. Tämä oli itselleni ylitse muiden sisältämänsä upean holo/glass fleck -koostumuksen vuoksi. Vähän niin kuin Hercynia viininpunaisena. Siirtokuvien alla on taas kerros Avonin Iceberg Whitea. Näidenkin MILV:n kokokynnen siirtokuvien asettaminen kynnelle sujui mutkattomasti eiliseen tapaan ja mummolan posliiniastiasto oli pian valmis hautajaisia varten.




Tuleeko teille koskaan kynsistä synkkiä ajatuksia mieleen vai lakkaatteko kynnet päivän piristykseksi? Itse huomaan monesti vasta jälkikäteen millä tuulella olen ollut kynsiä lakatessani, koska tunnelma on siirtynyt suoraan kynsille.  



11 comments:

  1. Voimia teille <3

    Nämäkin niin upeat! Voisivat olla mun kynnet. Ravenstag ei ole vielä kotiutunut mutta jotain tämän tyyppistä ajattelin sillä tehdä. Näitä ei voi kuin ihastella; kivasti valitut ihanat lakat! Mistä saan juuri nuo helmet, olen etsinyt mutten löytänyt ihan oikeanlaisia :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos <3.

      Mä kävin ebaystä katsomassa mistä ostin helmet ja tässä olis suora linkki:
      http://www.ebay.com/itm/120-Pcs-4-sizes-3D-Nail-Art-Decoration-Dazzling-Multicolor-Rhinestone-Gem-048B-/181227184945?hash=item2a31fb6331

      Nää oli vielä hyvälaatuisiakin eikä sulanut yhtään päällyslakan alla. Tosi nättejä! Toivottavasti sun Ravenstag saapuu pian :).

      Delete
  2. Nämä kynnethän ovat kuin ylistyslaulu täysillä eletylle elämälle! Tummat värit kuvaavat pahempia päiviä, kukat helpompia päiviä. Punainen väri kuvaa elämän voimaa niin hyvässä kuin pahassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No sinäpä sen hienosti sanoit. Kiitos Katarooma <3.

      Delete
  3. Nää on superkauniit, en mä nyt ehkä kykene enempää veisaamaan syystä taikka toisesta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Eiköhän nää virret ole nyt veisattu :).

      Delete
    2. Kiitos! Eiköhän nää virret ole nyt veisattu :).

      Delete
  4. Tämä kirjoitus sai ajatuksenjuoksun liikkeelle ja kouraisi vatsanpohjasta.

    Syynä tämä:
    http://kynsisirkus.blogspot.fi/2014/05/ala-pelkaa-mitaan.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, ja minusta nämä kynnet ovat ajattoman kauniit ja juhlavat.

      Delete
    2. Kiitos Kaisa! Kyllä Tommy osasi laittaa sanat juuri oikeaan järjestykseen. Siinä tuntui sielukin menevät asteen oikeammalle paikalleen.

      Delete

Please, feel free to leave comments in Finnish or in English. I'd love to hear from you. Thank you lovelies :)