Sunday, November 22, 2015

Siirtokuvasunnuntai – Uneliaat untuvatyynyt


Tälläkin viikolla oli pyhänä tarkoituksenani väsätä vähintään ne kahdet kynnet siirtissunnuntaille mutta nyt niitä on kuitenkin vain yhdet, epäpyhää tai ei. Jotenkin tämä epätalvi on saanut kropan ja aivot vaipumaan horrokseen, eikä yhden 24 tuntisen aikana edes välttämättä ehdi herätä, saati sitten tehdä jotain. Onko teillä koskaan niin kamalaa uupumusta, että silmät eivät suostu tarkentamaan kuvaa esim. tv-ruudulle tai läppärille? Itse olen yrittänyt koko viikon lukea, tuijottaa telkkaria, lakata kynsiä ja käyttää tietokonetta ilman, että näen oikeastaan mitään. Silmät katsovat jonnekin kauas, kuin olisin kovasti mietteliäs tai unelmoiva. Hankin lukulasitkin tässä pari viikkoa sitten, kun silmät alkoivat tuntua niin väsyneiltä, mutta nyt eivät nekään auta.




Tiedän, että jos menen nyt ”lepäämään” niin jään sille tielle pariksi viikoksi, joten parempi vain yrittää puskea tämän usvan läpi. Outoa muuten miten pelkkä oleminen voi olla joskus niin kovin työlästä. Olen varmaan täälläkin kertonut olevani pitkällä sairauslomalla, joka jatkuu vielä ainakin ensi syksyyn. Luulisi, että muutaman vuoden jälkeen kotona oleminen alkaisi maistua puulta ja seinät kaatuisivat niskaan, mutta itselleni näin ei ole käynyt. Päivät tulevat ja menevät aivan käsittämätöntä vauhtia, enkä tahdo oikein edes pysyä mukana. Luen muiden blogeista heidän kiireisestä elämästään ja hengästyn/ahdistun pelkästä lukemastani. Itselleni kauppaan lähteminen kerran viikossa tuntuu joskus liian suurelta ponnistukselta.




Aamut ja illat menevät auttamatta solmuun enkä aina tiedä olenko heräämässä vai menossa nukkumaan. Paras aika päivästä on ehdottomasti aamu, kun mies on lähtenyt töihin ja saan vallata koko sängyn. Pää syvällä untuvatyynyssä maailma ei vaikuta vielä niin kovin raskaalta ja lämpimän pehmeä peitto kääriytyy ympärille kuin kotelo, suojaten uudelta päivältä. Olen varma, että joku on painanut elämässäni hidastusnappia, sillä kuvittelen liikkuvani normaalilla nopeudella, mutta jostain syystä aamukahvin ja illan hammaspesun väliin ei mahdu kovin montaa askelta. Itselleni on täysin käsittämätöntä, että tässä välissä pitäisi käydä töissä, kaupassa, harrastaa, tehdä ruokaa ja vielä kotityöt.




Toivottavasti maailma vielä joskus hidastuu himpun verran (tai oma tahtini nopeutuu), koska tällä hetkellä olen kuin epävarma autoilija moottoritien rampilla enkä oikein löydä sopivaa saumaa puikahtaa moottoritielle, takaisin elämään. Onneksi on edes tämä blogi, jonka kautta voin olla yhteydessä maailmaan, omaan tahtiini. Onneksi on kanit, joiden luokse voi mennä ja vain olla läsnä. Ja onneksi on mies, joka jaksaa olla vierellä, vaikka vaimon nopeudensäädössä on aina jotain vialla. Onni on löytää pieni kolo maailmasta, jossa voi olla ihan vain oma itsensä… ja vaikka lakata kynsiä tai rapsuttaa kania ©.





Kynsillä / On my nails: 
  • El Corazon – Pink Squirrel (ring finger)
  • China Glaze – Wanderlust (middle finger)
  • Gina Tricot – Black (pinky, thumb)
  • Avon – Iceberg White (index finger)
  • El Corazon – Alexandrite (dots on the feathers)
  • Feather Water Decals – M016 (b/w + purple/pink) from Sanna Tara Nail Art

En muista suunnitelleeni tällaisen tekstin kirjoittamista mutta jostain se nyt putkahti, joten antaa mennä. Luultavasti huomenna en muista kirjoittaneeni tätä, joten luemme sitten sunnuntaiaamuna tätä kaikki saman hämmennyksen vallassa. Jostain se ajatus vaan lähti ja tänne se päätyi.




16 comments:

  1. Minä just mietin että tänään haluan lakata kynnet huolella, pitkän kaavan mukaan. Mutta lunta on yli 10 cm joten on lähdettävän riehumaan kolan kanssa. Meikatakin olisin halunnut mutta eipä taida keretä...on tehtävä ruoka alkuviikoksi kun töiden jälkeen ei ehdi ja jaksa. Tätähän se on, minusta olisi ihana joskus levätä ja vain olla yksi päivä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tännekin näyttää tulleen jotain lumentapaista. Ainakin verhon raosta pilkistää valkoista. En uskalla avata verhoa, koska pihalla on vielä kesäkalusteen, joita ei kyllä tullut käytettyä kertaakaan koko kesän aikana :). Jospa ne vaan sujuvasti unohtaisi sinne. Kaipa ne sieltä löytyy vielä keväällä lumen alta :D.

      Delete
  2. Mä olen aika vilkas ihminen, ja se, että jäisin sänkyyn makoilemaan, on mulle ihan mahdoton ajatus! Viipellään menemään täysillä siitä kun silmät aamulla avautuvat! :D Työtäni rakastan niin, etten voisi kuvitella sitäkään olevan! Teini-ikäisistä saa voimaa ja iloista mieltä, se kannattaa minua! :) Mutta kynsien lakkaus on meille yhteinen rakkaus, vaikka muuten en tekstiin oikein osaakaan samaistua! <3 Suloisia untuvia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle taas tulee kylmiä väreitä pelkästään siitä ajatuksesta, että mun lähellä olisi yhtään teini-ikäistä kiljumassa. En kestä kovia ääniä tippaakaan :). Onneksi kanit ja rotat ovat maailman hiljaisimpia olentoja. Mutta parasta tässä onkin se, että kaikki saa olla just sitä mitä on eikä siinä ole mitään väärää. Kynsiporukoistakin löytyy persoonia joka junaan <3.

      Delete
  3. Oot ihana! <3
    Oon ite pyörinyt oravanpyörässä viimeset kolme vuotta mutta sitä ennen elämä oli... noh, en ala tänne nyt avautumaan mutta pointtina siis että pystyn samaistumaan vahvasti sun kirjoitukseen. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ite oot <3.
      Musta tuntuu, etten ole vielä kertaakaan päässyt sillain kunnolla kiinni mihinkään normaalina pidettävään elämään. Yritän aina ihan kamalasti ja hetken kaikki tuntuu sujuvan hyvin, mutta sitten huomaan jonain päivänä katsovani itseäni peiliin tunnistamatta itseäni ja otteeni lipeää. Tällä hetkellä olen jossain ihme välitilassa, jossa seuraan muun maailman ohikulkua suuren hämmennyksen vallassa. Kuvittelin aina,että jonain päivänä osaan alkaa elää kuin muutkin ihmiset mutta tällä hetkellä tuo ajatus tuntuu kaukaisemmalta kuin koskaan, eikä se edes kauheasti haittaa. Hyvä lääkitys näköjään :D.

      Delete
    2. Tärkeintä kuitenki et ite kokee että iisimpi ja ehkä sit vähän "ulkopuolisempi" elämä on se juttu ja hyväksyy sen et se sit on se juttu! Ei kaikkien tarvii olla samanlaisia, vaik tää maailma yrittää väittää et kaikkien pitää olla töissä ja sosiaalisia ja sitä ja tätä ni ei tartte! On ihan yhtä arvokas vaikka haluiskin kattoo vähän sivusta!
      <3

      Delete
    3. Nimenomaan! Mulla on kestänyt tosi kauan oppia hyväksymään itseni tällaisena, kun ulkopuolelta tulee niin kova paine muuttua. Nyt mä en enää välitä muiden mielipiteestä enkä pidä elämässäni ihmisiä, joiden lähellä ei ole hyvä olla. Se nyt vaan sattuu tarkoittamaan 99% maapallon väestöstä mutta ei se mua haittaa :). Yksi hyvä kanikaveri on parempi kuin sata toimimatonta ihmissuhdetta <3.

      Delete
  4. Aivan ihanan kauniit kynnet. :) Sulat vaan toimivat yleensä aina! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Fani :). Nää untuvaiset on kyllä niin ihania!

      Delete
  5. Kynnet on ihanat ja SINÄ OLET IHANA! <3 Mää kyllä samaistun täysiä sun kirjotukseen. Tällä hetkellä elelen jossain kuplassa. Kaipaan tekemistä, tulemista ja menemistä. Sitte ku teen ja tuun ja meen, kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta. Tekemisten jälkeen tarttee levätä ja rauhoittua. Tosin enää tekemisistä toipumiseen ei mee päiviä, kuten aiemmin. Sellaista tää on. Ehkä jonain päivänä jo jotain muuta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos murunen <3. Toi kuplavertaus on niin osuva. Tuo on varmasti monelle vaikea asia ymmärtää, että tekeminen/tuleminen/meneminen vaatii veronsa ja niistä pitää toipua. Yleensä ihmiset saavat energiaa tavatessaan muita ihmisiä, mutta itseltäni se jotenkin vain imee energiaa. Sitten kun pääsen taas neljän seinän sisään olen ihan kuitti, henkisesti ja fyysisesti. Mutta just niin kuin sanoitkin, sellaista se on tänään ja se on ihan ok. Vastaan taisteleminen ja syyllisyyden tunteminen veisi taas lisää siitä pienestä energiamäärästä, joka on tarjolla. Tällä hetkellä tilanne on tämä ja sen myöntäminen ei ole luovuttamista vaan realismia. Ehkä jonain päivänä jotain muuta <3.

      Delete
  6. Tosi nätit höyhenkynnet ja ihan SUPERkauniit värit käytetty, nimettömän ja pikkusormen voimavärit tekee asiaa! Olen varma että joku päivä löytyy sun oma kaista, todennäköisesti olet rakentanut ihan oman väyläsi. Mun mielestä moottoritiet on muuten hanurista, ei niille kanata edes pyrkiä <3 Sitäpaitsi, täytyy sanoa että kyllä tää maailma on niin vinksallaan välillä ettei edes jaksa ajatella. Onneksi on tollasia ihanuuksia olemassa kuin sinä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits Sole <3. Mulla on kyllä kieltämättä vähän sellainen olo, että tässä ollaan raivaamassa mehtää sen oman kaistan tieltä. Motarilla nyt ajaa kaikki ja vielä ihan liian kovaa. Mun kaistalle mahtuu muitakin kaistapäitä, kurvaa messiin :D. Ihana kun olet olemassa <3.

      Delete
  7. Ihanaiset untuvakynnet! Nää väritkin on niin kauniit, että! Ja mitä muuta ihminen tarvitsee kuin hyvän sängyn ja tyynyn, hyväksyvän ihmisen vierelle, suloisia eläimiä sekä tietenkin kynsilakkoja! Oravanpyörässä ehtii kieppua sitten kun siihen taas kykenee.

    Luin pari vuotta sitten kirjan nimeltä "Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa", se avas uusia näkökulmia tähän tehokkuutta ja tuottavuutta ylistävään todellisuuteen jossa nyt sitten ihminen yrittää elää. Tosin nyt olen itse joutunut kuitenkin säätämään päätäni pidemmän aikaa sekä pillereiden että terapian muodossa, jotta pystyis pyöriin oravanpyörän mukana. Aika pimeetä tää elämä kyllä toisinaan on :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Tintti :). Tää kirja pitää ehdottomasti kaivaa jostain. On nimittäin ihan sen verran täydellinen tuo otsake! Mä aina nillitän päänsäätöpaikoissa, jotta mistä te tiedätte, että te olette oikeassa ja mä väärässä :D.

      Delete

Please, feel free to leave comments in Finnish or in English. I'd love to hear from you. Thank you lovelies :)