Friday, December 11, 2015

BTN proudly presents Cindy Lopper


Tänään pupuillaan, jooko? Pupuile sinäkin meidän kanssa! Taisin tuossa maanantaina vihjailla jotain pienestä ylläripylläristä ja nyt olisi sen paljastamisen aika. Itsenäisyyspäivä oli tänä vuonna meidän perheessä hieman erilainen, koska nappasimme kainaloon kantokopan ja läksimme Helsinkiin noutamaan kahdeksan viikon ikäistä pikkutyttöä, jolle päivä oli todellakin kirjaimellisesti itsenäistymispäivä.




Karvaiseen perheeseemmehän kuuluu jo aika liuta kanituksia (joihin voitte käydä tutustumassa Meet the Bunnies -välilehdellä), mutta vauvakuume on aina vauvakuume, enkä ole kovin hyvä vastustamaan mielitekojani. Tällä kertaa yritin kuitenkin visusti pitää suuni kiinni, koska en halunnut tuoda kuumeiluani yleiseen tietoon. Nuorin kanimme täyttää jouluaattona vuoden, joten tyttö on jo aikuinen eikä piittaa äidin lässytyksistä. Poikakaneissa on se hyvä puoli, että niille saa lässyttää aina ja lässytys palkitaan usein riemuloikilla sekä valtaisilla köpsähdyksillä. Tytöt ovat enemmän itsenäisiä oman tiensä kulkijoita ja päättävät itse koska ja miten heitä saa lähestyä.


Ensihetket uudessa kodissa :)


Kanilaumaamme kuului enää vain yksi kääpiöluppa, joka olikin jo saanut lempinimen Kiintiö-Katniss. Tyttö oli ylpeä asemastaan mutta äidin sydäntä kalvoi ikävä, jonka oli tuonut tullessaan toisen luppatyttömme menettäminen. Leidi oli ensimmäinen kääpiöluppamme ja monen monta kertaa vannoimme sen olevan myös viimeinen. Öiset vessankaivuukemut ja pissajuhlat kaikkialla muualla paitsi vessassa olivat viedä järjen tietyssä vaiheessa. Vuosien mittaan Leipusta kuitenkin kypsyi maailman hyväsydämisin ja herttaisin kani, jota rakastin jokaisella ruumiini solulla.




Oman kaverinsa menetettyään Leidi otti uuden pikkupojan avosylin vastaan ja vietti vielä muutaman onnellisen vuoden Dexterin seurassa. Voisin vaikka vannoa, että joinain päivinä näen Dexterin tuijottamassa aitauksen läpi kaihoisasti Katnissta, koska luppa on aina luppa ©. Viime aikoina olen hukuttanut ainoan luppamme haleihin ja pusuihin, eikä tyttö ole tästä moksiskaan vaan ruksuttaa olkapäällä tyytyväisenä. Ehkä se aistii ikäväni, kanit kun ovat maailman parhaita lohduttajia.




Voitte kuvitella kuinka alas leukani tipahti, kun mieheni ilmoitti eräänä päivänä, että olisi oikeastaan ihan kauhean kiva saada pieni luppatyttö! Ensimmäinen ajatus oli ”ootko sä taas lukenut mun ajatuksia?”. Innostuneena tästä yhteisestä kuumeestamme tuijotimme koko loppuillan instasta pupuvideoita. Muutaman päivän päästä mieheni kysyi josko meidän pitäisi kysyä onko tuntemallamme kasvattajalla mahdollisesti vauvaluppia tulossa tai menossa? Itse yritin vielä epätoivoisesti jarrutella, mutta sitten kohtalo otti osaa peliin.




Sain kasvattajalta viestin, jossa hän kyseli miten Strom-kanimme pärjäilee hampaattomana. Juteltiin siinä hetki, kunnes paljastui että yksi hänen pian luovutusikäisistä kääpiölupistaan on hieman hammasvammainen. Kanien hampaathan kasvavat jatkuvasti, joten purentaviallisen kanin hampaita pitää jatkuvasti pitää silmällä ja leikata tarpeen mukaan, mikäli hampaat eivät kulu tasaisesti ja/tai itsekseen ruoan pureskelemisen yhteydessä. Stormin kohdalla päädyimme lääkärin kanssa etuhampaiden poistoon, koska hampaat kasvoivat kovaa vauhtia ja miten sattuu. Niiden jatkuva leikkaaminen olisi kanille suurempi rasitus kuin hampaiden kertapoisto. Storm syö aivan normaalisti heinää ja pellettejä, joita se pureskelee takahampaillaan. Etuhampaiden puute aiheuttaa vain hieman hitautta syömiseen ja rajoituksia ruoan koossa. Pieniksi paloitellut porkkanat, omenat ja banaanit häviävät kyllä nopeasti hampaattomankin kanin suuhun.




Juteltuani aikani kasvattajan kanssa, hän kysyi vienosti josko meillä olisi kiinnostusta ottaa pieni tyttö luoksemme, kun jo tiedämme miten hampaiden kanssa tulee menetellä. Kasvattajalla oli kova huoli pupun takia ja hän halusi kovasti sille asiantuntevan ja rakastavan kodin, joka ei hylkää reesua ylimääräisten eläinlääkärilaskujen vuoksi. Hän lähetti kuvan pikkuisesta ja sydämeni suli, kun näin tämän vaaleanharmaan (luonnonsiamsoopeli) söpöliinin. Sillä hetkellä jokin vain loksahti paikoilleen ja tiesin miten asiassa tulisi edetä. Tämä oli tarkoitettu, kohtalon määräämää! Lupauduimme siltä istumalta adoptoimaan tytön itsellemme ja viimein itsenäisyyspäivänä saimme hakea palleron kotiin. Nimi tälle kaverille oli jo valmiina. Olimme nähneet instassa luppatytön, jonka nimi oli Cindy Lopper eikä tuollaisesta sanaleikistä päästäkään yli ihan helposti ©.




Nyt makuuhuoneessamme asustaa siis pieni kääpiöluppatyttö, joka tuoksuu puhtaalta hyvyydeltä. Mikään ei voita vauvakanin tuoksua. Se on yhdistelmä sateen jälkeistä kukkaniittyä, uunituoreita kanelikorvapuusteja ja vastapestyjä lakanoita. L’Occitane pullotapa tätä! Entäs tuo vauvaniska sitten… Aamunkostea pörheys, yhdistettynä vauvatuoksuun ©. Ja luo tassunloppanat! Ja korvanlälleröt! Yleensä pupuvauvoissa on energiaa enemmän kuin pienessä ydinvoimalassa eikä mikään pidä niitä paikoillaan, mutta Cindy Simpukka näyttää nauttivan eniten aamutakkini kaulukseen kääriytymisestä. Taidankin tästä mennä taas katsomaan vähän telkkaria pieni patteri rinnallani tuhisten…

Pupuntuoksuista päivää kaikille toivottaa Cindy ja kaverit!



26 comments:

  1. Oiiiii mikä söpöys ❤️ Vauvapuput ovat kyllä suloisia, toinen on niin nätti ❤️ olen sanonut että jos ei kissoja ja koiraa olisi tai ei voisi pitää niin pupuja sitten :) ne on niin suloisia pikku kavereita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihii :). Pupuissa on se hyvä puoli, ettei ne oikeastaan koskaan lakkaa olemasta suloisia. Mutta vaavina ne tuoksuu niin jumalaisen hyvälle, ettei mitää rajaa <3.

      Delete
  2. Voi hellanlettas mikä palleroinen! Mun täytyy myöntää etten ole koskaan ollut järin innoissani pupuista jos ala-asteaikaista kiinnostusta ei lasketa, mutta sä saat mut jatkuvasti vakuuttumaan yhä enemmän ja enemmän siitä että ne on kyllä yksiä maailman suloisimmista otuksista. Paljon onnea pikkuisen kotiuttamisen puolesta, ja pitkää ikää hänelle! ♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en taas ollut pienenä yhtään innostunut pupuista, vaikka serkullakin sellainen oli. Jotenkin se ensimmäinen pupu vaan sitten vei mukanaan ja mihinkään en päivääkään vaihtaisi. Toivotaan, että hampien kanssa kaikki menee hyvin ja pikkuinen pysyy terveenä :).

      Delete
  3. Voi että, ihana uutinen! <3 <3
    Mahtis nimikin neidillä! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eiks kannattanut vähän odottaa :). Cindy on kyllä ihan nimensä veroinen neiti, mutta onneksi vähän hiljaisempi versio kaimastaan!

      Delete
  4. <3 Aww, mun sydän ihan sulaa! Mikä söpöläinen hän onkaan. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla suli kyllä kanssa sydän, kun näin tämän otuksen ekan kerran. Tästä taitaa tulla varsinainen sylikanitus <3.

      Delete
  5. Miten ihana yllätys! <3 Pupuset on kyllä niin ihania ettei mitään rajaa!
    Mulla oli pienenä kääpiöhermeliini Nelli, hän saapui perheeseemme ihan vauvana ja muistan yhden valokuvan missä Nelli oli lasten nokkamukin vieressä ollen aika samaa kokoa...
    Tulin sitten myöhemmin heinille allergiseksi ja Nelli muutti maalle missä sai elää hyvän elämän! <3
    Ihanaa viikonloppua uuden pupuvauvasen kanssa! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hermeliinit on kyllä niin tajuttoman pieniä otuksia. Meillä on niitä kaksi ja ne on parivuotiainakin vielä ihan vauvan kokoisia. Nyt tietty tää pikkuinen on kuin höyhen ja hermukatkin tuntuu köntyksiltä siihen verrattuna. Allergiat on ihan syvältä. Mä en osaa edes kuvitella miten voisin elää ilman pupsuja, jos tulisi jotain tuollaista. En varmaan kyllä osaisikaan :).

      Delete
  6. Voi, mikä itse ihanuus ja suloisuus on Cindy! <3 Mää saatoin ministi rakastua. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän minikaniin voi ihan ministi rakastua :). Mäkin rakastuin tähän heti ensinuuhkaisulla <3,

      Delete
  7. VOI EI miten suloinen pieni <3 *holtitonta lässytystä*

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneks kukaan ei kuule miten holtitonta lässytystä täällä on ollut koko viikon :D.

      Delete
  8. aaaawwwwww!!!!! <3 voi elämä mikä söpö rakkauspakkaus <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. No älä! Mun tekee mieli vaan nuuhkia koko ajan tuota vauvaturkkia. Voisko se jäädä aina tuollaiseksi hötöksi pumpuliksi, please <3.

      Delete
  9. Voi tuitui ja mä ainakin köpsähdin näiden kuvien äärellä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä muuten melkein ehkä kuulin sun köhsähdyksen :D. Mä köpsähdin tänään tyynyn kanssa lattialle katsomaan kun pikkupallo pörrää. Se tuli aina välillä tökkäämään mulle märän pusun naamalle <3.

      Delete
  10. Voi sentäs mikä suloinen pikkuinen vaaleanharmaa pallerosöpöliini! Kunpa voisin itsekin haistella tuota suloisuuden huipentuman ihanaa tuoksua :). No onneksi pääsen kohta kotiin haistelemaan kissojen masuja, kissan masutuoksun vois kans pullottaa. Pusihalit Cindylle ja onnea uuden pupuvauvan johdosta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voin vain kuvitella ton kisumasutuoksun ihanuuden :). Mä oon nyt haistellut tuota palleroa melkein viikon ja päätynyt siihen, että niska tuoksuu ihan parhaalle. Masu sillä tuoksuu ihan piparitaikinalle jostain syystä :D. Olisko näitä tuoksuja nyt niin vaikea saada pulloon, oikeesti? Tahtoo <3.

      Delete
  11. Eiiiikä mikä söpö pikku vanutuppo!! En kestä!! 😍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Arvaa kuka on ollut koko illan vanutuppo :D. Mies vähän ihmetteli, kun aloin kutsua Cindyä vanutupoksi mutta kun se nyt oli vaan niin osuva nimi <3.

      Delete
  12. Replies
    1. Onhan tää ihan järjettömän höpönassu kaveri <3.

      Delete
  13. Mä en kestä miten söpö♥♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. En mäkään! Onneksi tätä palleroa pääsee nuuhkimaan ja rapsuttelemaan sen minkä jaksaa <3.

      Delete

Please, feel free to leave comments in Finnish or in English. I'd love to hear from you. Thank you lovelies :)