Monday, June 29, 2015

Pet’la Plates – Stamping plates pretty enough to be framed


Inhoan sotkea itseäni tai ympäristöäni minkään aktiviteetin yhteydessä. Kakunheittelyn tai ketsupin ympäriinsä pursuttelun hauskuus ei ole koskaan avautunut minulle. Myös kynsitaitelussa haluan mennä sieltä mistä siisteimmällä pääsen. Olen uskaltautunut kokeilemaan vesimarmorointia sekä liukuvärien tuputtelua suojaamalla sormeni lateksipohjaisella suoja-aineella mutta erityisen nautinnollista tämä ei edelleenkään ole.

Bongasin jossain välissä netistä kuvan leimauslaatasta, jonka avulla saisi tehtyä roiskemaalauksia kynsille ilman sitä roiskimista. Kyseistä laattaa ei ollut enää saatavilla mutta löysin pienen etsiskelyn jälkeen toisen vastaavan laatan ja sen myötä itselleni aivan uuden laattamerkin. Pet’la Plates on unkarilainen indielaattoja valmistava pieni yritys, jonka omistaja ja graafikko Petra suunnittelee laatat itse vierailevien suunnittelijoiden kanssa. Parasta ja oudointa laatoissa on niiden materiaali, joka on poikkeuksellisesti kullansävyistä messinkiä. Pet’lan omilla sivuilla sanotaan laattojen olevan harjattua kuparia, mutta toisaalla taas puhutaan messingistä (brass). Uskon enemmän tähän sinkin ja kuparin liittona syntyneeseen messinkiin, sillä puhdas kupari olisi kaiketi liian kallista laattamateriaaliksi.




Materiaalista riippumatta nämä laatat ovat sanoinkuvaamattoman kauniita, kuin kultaharkkoja. Painokin on sen mukainen. Laatoissa ei ole suojamuovia eikä pohjalevyä vaan ne ovat puhdasta metallia. Ensin ajattelin tämän tekevän laatoista halvan oloisia mutta lopputulos onkin päinvastainen. Pelkäsin myös asetonin hapettavan laatan heti tummaksi rumilukseksi mutta asetoni puhdisti nämä laatat paremmin kuin perinteiset ruostumattomasta teräksestä valmistetut laatat. Jos tummumista joskus tapahtuu, sen luvataan lähtevän helposti pois messinginkiillotusaineella.




Tilasin (kuten arvata saattaa) roiskemaalauksia sisältävän laatan lisäksi neljä muutakin laattaa ihan vaan testimielessä, you know! Selaillessani laattavalikoimaa tajusin nimittäin, että Petran suunnittelemat laatat poikkeavat paljon perinteisistä laatoista joiden kuviomaailmaan olen jo hieman kyllästynyt. Ainaisten kiekuroiden ja kukkien asemesta Pet’lan laatoilla nähdään myös aivoja, aseita, kuolleita lehmiä (tai saattavathan ne olla vain unilla), perinnekuvioita, henkilökohtaisia unelmia ja ufojen laskeutumiskuvioita. Jokaisesta laatasta näkee, että ne on huolella suunniteltu ja usein niihin liittyy jokin pieni tarinakin. Käydäänpä kiinni itse laattoihin. Peruslaatalla on 12 kuviota kooltaan kukin 2,4cm x 1,6cm eli hyvinkin riittävästi pitkille kynsilleni. Laattoja on saatavilla sekä beginner että expert-versioina. Beginner-version laatat on kaiverrettu hieman syvemmiksi, jotta leimauslakka ei kuiva liian nopeasti ja kuviot eivät ole aivan niin hiuksenhienoja kuin expert-laatoissa. Itse en huomannut näissä suurta eroa.




Olin niin innoissani laatoista, että päätin testata ne kaikki läpi paperille. Siinä menikin sitten yksi lauantai mukavasti asetoninhuuruissa. Luin lisäksi netistä muutaman kirjoituksen näistä laatoista ja voin sanoa, että tuon lauantain jälkeen tiedän ja ymmärrän taas paljon enemmän leimaamisesta. Itse ostin seuraavat laatat: Shenanigans (expert), Calaveras, Nazcar, Ceres ja Summerics (expert). En halunnut tuhlata luottomustaani eli MoYou Nailsin mustaa leimauslakkaa (koska en tiedä mistä sitä saisi lisää), joten käytin näissä testeissä pääasiassa Essencen mustaa leimauslakkaa. Testasin kuvioita myös tavallisella lakalla (Essencen Hello Hipsters ja China Glazen Public Relations), metallilakalla (Color Clubin On the Rocks ja China Glazen Passion), Konadilla (oranssi) sekä Models Ownin Chrome Cherisella (joka kuivuu yleensä liian nopeasti eikä kuviota saa nostettua).




Shenanigans on laatta, jolta löytyy se havittelemani roiskekuvio, vieläpä kolmena kappaleena. Laatalta löytyy myös pilkkuja, lehtileikkeen palasia, eläinkuviota sekä ruutuja. Kaikki kuviot voisi toteuttaa myös muiden tekniikoiden avulla mutta itse tartun kyllä mieluummin leimasimeen kuin teippirullaan esim. ruutukuvion kohdalla.





Shenanigans oli näistä viidestä ainoa, joka oli hankala putsata, koska kuvioiden reunat olivat niin teräviä. Nukkaamaton puhdistuslappukin jäi ilkeästi kiinni kuvioihin, eikä musta väri meinannut lähteä pienistä kuvioista millään. Laatan ensimmäinen kuvio oli lähes mahdoton ennen kuin tajusin kääntää laatan toisin päin ja odottaa hetken ennen leiman nostamista. Tekstikuviot ovat itselleni yleensä mahdottomia mutta nämä nousivat tarkkoina ja helposti. Eniten ihmeissäni olin siitä miten hienot kuviot sain aikaan tavallisella lakalla ja Models Ownin Chromella. Olin varma ettei Chrome toimi lainkaan, koska laatta on expert-versio ja kaiverrettu matalammaksi.






Toinen expert-laatta Summerics oli toimi mainiosti yhdeksänteen kuvaan asti. Sen jälkeen Essencen leimauslakka ei nostanut enää pihaustakaan. Lakan vaihto MoYou Nailsin mustaan ratkaisi tämän pikkuhikan. Rakastuin erityisesti noihin herkkiin korallikuvioihin, jotka ovat jotenkin niin orgaanisen näköisiä. Hello Hipsters, Konadin oranssi ja MO:n Chrome Cherise toimivat taas mallikkaasti.







Calaveras-laatan hankin kahdesta syystä. Ensinnäkin pääkallot ©! Tämä on ehkä kaunein sugar skulls –laatta minkä olen koskaan nähnyt. Toinen syy oli kuvioiden pitsimäisyys. Olin aivan varma, ettei laatalta nouse yhtäkään koukeroa ja pääsen tanssimaan ”told you so” –tanssiani. Mutta kyllä sieltä vaan nousi kauniita kuvioita. Muutaman kanssa oli ongelmia pienimpien yksityiskohtien suhteen, mutta nämä testileimaukset on siis tehty ihan liukuhihnatyyliin ilman mitään harjoittelua. Paperilla ei ole vain ne parhaat otokset vaan ne ainoat mitä edes tein. Lakka- ja leimasinvalinnoilla on suuri osuus näiden laattojen toimintaan. Tällä laatalla esim. kovempi muovileimasin saattaisi toimia paremmin kuin löllösilikoni ja tavallinen kynsilakka näyttää nostavan enemmän yksityiskohtia kuin leimauslakka. Tavallaanhan tämä on ymmärrettävääkin, koska leimauslakka on usein niin jankkia, ettei se ehkä edes pääse pieniin kuvioihin skrapallakaan painettuna. Tavallinen lakka taas kuivuu pieniin kuvioihin nopeammin, joten sen kanssa saa olla hitusen rivakampi. Tämä laatta on tosin kaiverrettu tarpeeksi syväksi myös tavallista lakkaa ajatellen, koska se on beginner-versio.







Ceres-laatta on saanut nimensä viljavuuden ja maanviljelyn jumalalta ja sisältää toinen toistaan kauniimpia viljaympyröitä, joiden uskotaan olevan myös UFOjen laskeutumiskuvioita. Olen UFO-fani ja rakastan viljaympyröitä, joten laatta oli must-hankinta. Kuviot nousivat kuin unelma kaikilla mahdollisilla lakoilla. Ensimmäisen ja toisen kuvion sisältämät pienet yksityiskohdat meinasivat vähän tuhriintua koska liian vähän kuivunut lakka vuoti yli kuvioista leimasimen painon takia. Tähän auttaa luultavasti hetken odottelu ennen leiman nostamista laatalta. Kultaisella lakalla ensimmäisen kuvion detaljit nousivat heti paremmin, luultavasti siksi koska lakka kuivui nopeammin kuin leimauslakka.






Viimeisenä laattana esittelen Nazcarin, joka on täynnä nazcakulttuurin Perussa maahan piirrustelemia kuvia. Tämä liittyy taas niihin UFOihin, sillä maahan raapustetut geoglyyfit ovat niin isoja, ettei niiden maalaaja voi niitä nähdä kokonaisuudessaan. Ainoa tapa nähdä kuviot on lentokoneesta käsin, mikä saattoi olla hieman hankalaa 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Neljännen kuvan kolmisormisen apinan on sanottu ennustavan maailmanloppua epämuodostumien kautta! En tiedä kumpi on käsittämättömämpää, itse nazcakulttuuri vai se miten hienosti leimat nousivat laatalta (täysin toisiinsa verrattavia asioita, eikö?). Katsokaa nyt noiden viivojen ohuutta! Jälleen kerran tavallinen lakka toimi paremmin kuin leimauslakka.




Voin sanoa rehellisesti ja käsi sydämellä rakastavani näitä laattoja. Näissäkin on omat kikkailunsa ja olen kyllä vannonut, etten kikkaile laattojen kanssa. Mielestäni kuitenkin näiden kanssa kikkailu perustuu haluun oppia lisää leimaamisesta eikä siihen miten yritetään saada huono laatta toimimaan. Laattojen kuviot ovat originaaleja sekä huolella suunniteltuja ja itse laatat liian kauniita laatikkoon pantaviksi. Jos jotain kehitettävää pitäisi keksiä niin laatan nimen voisi painaa hieman kauemmaksi itse kuviosta, ettei se siirry vahingossa kynnelle :).

Onko teillä muuten vinkata tavallista mustaa lakkaa joka toimii leimaamisessa? Itse testasin Essencen uutta Gel-lakkaa, ja se toimi melko hyvin, tosin pigmenttiä saisi olla vähän enemmän. Olisiko esim. Essien musta kokeilemisen arvoinen?



Sunday, June 28, 2015

Sunnuntain meikkileikki - Merenneitona luokses pompin ain


Freedom Makeupilta tilaamani meikit olivat sen verran herkullisen oloisia, että päädyin leikkimään meikeillä heti postauksen kirjoitettuani (eilisen postaukseen pääset tästä). Käytin FM:n kellertävää peiteainetta silmänalusilla, jossa se taittoi mielestäni mukavasti sinisyyttä pois. Luomilla käytin myös FM:n pohjustajaa, jonka mainitsinkin eilen olevan oivallinen värien voimistaja.

Levitin ensin koko luomelle Base 203 luomiväriä, joka osoittautui nappivalinnaksi ihonsävyyni. Väri on täydellisen vaalea persikkanude olematta liian vaalea tai liian pinkki. Luomivärin koostumus oli kuin kermaa ja shimmer niin hienoa, että luomelle jäi kevyt hohde helmiäisövereitten asemesta. Keksin, että tätähän voisi kenties käyttää myös korostusvärinä, joten taputtelin sormella luomiväriä kevyesti poskipäille. Aivan täydellinen kevyt korostusväri!




Kulmaluulle levitin Base 201 luomiväriä, joka on edellisen valkoinen serkku. Jälleen shimmer oli kauniin luontevaa ja päädyin lisäämään väriä myös silmän sisänurkkaan avaamaan katsetta. Näillä kahdella sävyllä voisi helposti tehdä upean kesäisen nudemeikin, kun mukaan ottaisi vielä kasvojen varjostusvärinä käyttämäni UD:n Naked 1 -paletin vaalean mattaruskean, joka kantaa nimeä Naked. Pitäisiköhän ihan testata?




Chasing Rainbows –paletin siniset huusivat nimeäni, joten pakkasin luomet täyteen sinistä. Liikkuvan luomen keskiosaan levitin Base 201:stä suurentamaan silmiä. Levitin sinisiä sävyjä myös alaluomelle melko runsaalla kädellä. Häivyttäminen oli tämän meikin avainsana. Onneksi olin pessyt meikkisiveltimet juuri edellisenä päivänä. Käytin paletilta myös tummia violetin sävyjä silmän ulkonurkkaan ja vaaleita vihertäviä kulmaluun alle.




FM:n vedenkestävä nestemäinen eyeliner joutui tositestiin silmän sisänurkassa. Yleensä silmäni alkavat vuotamaan heti sisänurkan eyelinerin laiton jälkeen ja  koko meikki sottaantuu mutta tämä veitikka pysyi siellä missä piti. Yritin levittää vesirajalle Essencen mustaa vedenkestävää geelimeikkikynää, mutta tulos oli lähinnä vaaleanharmaa. Siirryin suosiolla Rimmelin vedenkestävään kajalkynään ja sain aikaiseksi kunnon mustan rajauksen. Mihinkähän tuo Essencen kynä on tarkoitettu, koska itse en saanut sillä viivaa aikaiseksi edes käden selkään?




Ripsivärien ja irtoripsien jälkeen siirryin huulien kimppuun. Pohjustin huulet ensin peitevoiteella, jotta huulien oma punertava sävy ei muuta huulipunan väriä. Rajasin huulet Essencen kultaisella rajauskynällä ja levitin huulille FM:n Far Away –kokoelman kultaista huulipunaa nimeltään Space Luxe. Varjostin huulia saman kokoelman grafiitinharmaalla Sith-sävyllä ja korostin huulten muotoa valkoisella Storm-trooper-sävyllä. Lopputulos oli jännän metallinen, ei liian kellertävä vaan juuri haluamani sävyinen.

Tilaamani peruukit saapuivat viimein Kiinasta ja punainen yksilö sopi mielestäni täydellisesti sinisiin silmämeikkeihin. Tällainen meikkileikki tällä kertaa. Mukavaa sunnuntain jatkoa itse kullekin!



Saturday, June 27, 2015

Freedom Makeup – uutta väriä naamariin


Ihastuin tässä hiljattain Makeup Revolutionin (MUR) edullisiin ja laadukkaisiin huulipuniin sekä luomiväreihin. Huomasin heidän facebook-sivuiltaan, että merkin lanseeraaja on luonut uuden brändin Freedom Makeup (FM). Klikkasin itseni hetimiten puotiin, joka muistutti päällisin puolin hyvin paljon MUR:n vastaavaa.

Olin juuri tilannut ison kasan meikkejä, joten en ollut aikeissa tilata mitään uutta, kunnes silmiini osui FM:n uusi huulipunakokoelma Far Away. Erityisesti kiinnostuin valkoisesta huulipunasta, joka on ollut hakusessa jo tovin. Valkoinen huulipuna ei itsessään näytä kovin houkuttelevalta huulilla mutta sillä saa luotua 3D-vaikutelman mihin tahansa huulimeikkiin lisäämällä sävyä huulten sisäosiin liukuvärimäisesti. Omat pienet huulenkuvatukseni kiittävät tästä optisesta pullisteluharhasta. Luettuani valkoisen huulipunan nimen, Storm Trooper, olin myyty. Kuten jotkut siellä ruudun toisella puolella ehkä saattavat muistaa, perheestämme löytyy ihana valkoinen rexkanipoika nimeltään Storm Trooper.




Kokoelman muut huulipunat olivat vähintäänkin yhtä kiinnostavia sävyiltään. Kultaa, hopeaa, grafiitinharmaata ja violettia! Mikä parasta, punat ovat oikeasti peittäviä, levittyvät mukavan kermaisesti eivätkä kuivata huulia. Hintaa näillä on huimat 1,40€ kappaleelta ja koko viiden punan kokoelman saa lunastettua itselleen 5,60€:lla. Mielestäni tällaisia erikoisemman sävyisiä huulipunia on mukava ostaa pikkurahalla, koska niitä tuskin tulee käytettyä ihan joka päivä. Itse tykkään leikkiä huulimeikeillä ja tehdä kaikkea vähän hassua, joten markettien peruspunaiset sävyt eivät oikein ole koskaan houkutelleet. FM:lta löytyy toki omat kokoelmansa myös nuden, pinkin ja punaiset ystäville. Pakko myöntää, että pinkit ja nudet pikkaisen kiinnostaisivat.


Miksei kultaisen punan nimi voi olla C-3PO?


Shoppailuissani kävi taas niin kuin usein tuppaa käymään. Etsin yhtä tuotetta ja ostoskorissa on lopulta kymmenen. Tällä kertaa järkeilin lisäostosten välttämättömyyden sillä, että saisin 20%:n tutustumisalennuksen sekä ilmaiset postarit mikäli tuhlaisin yli 15£. Ja kuka väitti, ettei matematiikan tunneista ollut hyötyä!? Onnistuin nimittäin tekemään ostokseni juurikin 15,20£:n loppusummalla. Ja mitäkö tällä kahdenkymmenen euron summalla sai huulipunien lisäksi?


Chasing Rainbows -luomiväripaletti


Luomivärivalikoimasta olisin voinut kotiuttaa montakin palettia, mutta yritin hillitä itseni ja tilasin vain neonpaletin Chasing Rainbows. Olen meinannut ostaa MUR:n neonpaletin sen sata kertaa mutta klikkaan sen aina pois ostoskorista viime hetkellä. Nyt otin riskin ja kyllä kannatti. Paletti on ihastuttava ja värinappien pigmenttisyys pääosin huimaava. Mattainen neonkeltainen sävy oli odotetusti heikkopigmenttinen sekä liitumainen ja sitä seuraavat vedenvihertävät shimmersävyt eivät nekään vakuuttaneet pigmenttisyydellään. Sen sijaan siniset, violetit ja pinkit olivat kermaisen pigmenttisiä enkä malta odottaa näiden testaamista luomille.




Yleensä välttelen yksittäisten luomivärinappien ostelemista, koska ne päätyvät usein pyörimään jonnekin laatikon pohjille unohdettuina. Poikkeuksen sääntöön muodostavat kulmaluun shimmervalkoinen sekä persikkaisen nude yleispohjustaja. Näitä harvoin löytyy paletilta valmiina (siis juuri sellaisina kuin itse haluan), joten mononapit ajavat hyvin asiansa. Otin FM:lta testiin molemmat tapaukset ja olin todella yllättynyt nappien kermaisuudesta ja pigmentistä. Ihania! Halusin testata myös neonpinkkiä, koska itselläni on käynnissä pigmenttisen neonpinkin luomivärin metsästys, joka tuntuu ikuisuusprojektilta. Tässä napissa vaikuttaisi olevan väriä vaikka muille jakaa.





Testimielessä tilasin FM:ltä myös peitevärin, luomiväripohjustajan sekä vedenkestävän nestemäisen eyelinerin. Tässä kohtaa on pakko mainita, etten ole koskaan tavannut näin kestävää saatika sitten teräväkärkistä eyelineriä. Nämä käteeni piirtämät viivat lähtivät pois vasta suihkussa parin päivän päästä! Silmistä värin saa toki pois meikinpoistoaineella mutta ihan tava saippualla tämä ei lähde. Olen kamala hienostelija mustan rajauksen kanssa ja käytän montaa eri kynää yhden pienen viivan tekemiseen. Tämä on teräväkärkisenä täydellinen silmän sisänurkkaan, jonne tarvitaan henkäyksenohut mutta tuhrunkestävä viiva.




Peitevärin valitsin vaaleimmassa saatavilla olevassa sävyssä eli Light. Olin yllättynyt siitä miten keltasävyinen peiteväri on, mutta haluan ehdottomasti testata tätä silmänalusille, joilla se saattaa hyvässä lykyssä vaikka peittää sinisyyttä. Olen pohdiskellut Ben Nyen Banana Powderin ostamista, joten tuleepahan tässä ainakin testattua miltä omat silmänaluset näyttäisivät banaaninkeltaisina! Peitevoide levittyy hyvin ja jättää kevyen kellertävän sävyn iholle.




Luomiväripohjustajan suhteen olen aina hieman epäileväinen. Omaan siinä mielessä mukavan malliset silmämunat, että luomiväri ei koskaan karkaa luomivakoon, joten pohjustajaa käytän lähinnä värisävyn korostajana. Makeup Storen Mixing Liquid on edelleen numero yksi tähän tarkoitukseen liikkuvalle luomelle mutta nyt olen alkanut käyttää myös pohjustajaa koko luomella. Wet n Wildin pohjustaja on erinomainen, joten testailin sitä ja FM:n pohjustajaa kädelle luomiväripaletin huonopigmenttisen neonkeltaisen kanssa. Olin aika yllättynyt lopputuloksesta! FM:n pohjustaja paransi parhaiten värin intensiteettiä mutta WnW:n pohjustajan kanssa väristä tuli vedenkestävä. Keltaista väriä ei saanut pois kädeltä WnW:n pohjustajan kohdalta kuin silmämeikinputsarilla! Eli jos hakusessa on värin intensiteetin parantaja niin suosittelen FM:n pohjustajaa. Luomivärin keston kannalta WnW:n pohjustaja on puolestaan verraton.




Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Tilaamani poskipuna Pro Glow Pink Cat oli suorastaan räjähtänyt pakettiin! En edes tajunnut mikä tuote oli kyseessä ennen kuin tarkistin asian netistä. Ei sitä ihan heti uskoisi, että yksi tuote paketissa voi tuhoutua tunnistamattomaksi mutta muut säilyvät ehjinä. Otin heti yhteyttä FM:iin ja sieltä lähetetään minulle uusi tuote rikkoutuneen tilalle pienellä sori-meidän-moka-yllärillä varustettuna. Eli summa summarum: Freedom Makeupilta saa edullisia sekä laadukkaita meikkejä ja asiakaspalvelu pelaa, joskin pakkaamisessa olisi parantamisen varaa. Sekä MUR että FM lähettävät tuotteet sylinterimäisessä muovipussissa kuplamuoviin käärittyinä rullakebap-tyyliin. Väittäisin, ettei poskipuna olisi mennyt rikki mikäli tuotteet toimitettaisiin pahvilaatikossa.

Suomeen pitäisi kyllä ehdottomasti saada marketteihin tällainen edullinen meikkibrändi. Olisihan näitä niin kiva käydä hipeltelemässä livenä kaupassa. Olen nöyrästi kiitollinen Essencen saapumisesta mutta heti valittamassa, että lisää pitäisi saada! 

Huomenna luvassa vielä pikapostaus Freedomin tuotteilla tehdystä meikistä...



Friday, June 26, 2015

Look into my eyes, not around my eyes, into my eyes, you’re under!


Viime postauksessa leimasin kynsille vesipisaroita MoYou Londonin Princess 12 –laatalta. Siinä laattaa pyöritellessäni tuli jotenkin nostalginen olo, koska tämä laatta on ensimmäinen MYL-laattani, jonka ostin vain ja ainoastaan hyrräkuvion takia. Hyrrä oli pakko saada, koska tulisinhan leimaamaan ko. kuviota kynsilleni jopa useita kertoja päivässä, niih!




No ei sitä kuviota nyt niin kamalan useasti ole tullut käytettyä. Tokko kertaakaan sitten pakkohankinnan, wups. Laitan postauksen loppuun kuvan päiväyksellä 31.3.2014. Ette sitten pyörry, koska kuva on omaan silmääni aika kauhea. Tai siis kaikki on kauheaa, ei pelkkä kuva: sormet, kynnet, kynsinauhat, käden asento, kamera, kuvaaja, leimat… Lakat ja suunnitelma ovat ihan mukiinmeneviä mutta toteutus on vähän sinnepäin. Jotenkin tuntuu, että ko. kuvasta on aikaa noin 10 vuotta. On sitä näköjään tullut harrastettua tässä vuoden aikana.




Nostalgia havisi korvissani niin, että päädyin nappaamaan laatikosta kasan lakkoja ja leimaustarvikkeet. Täysin ilman visiota aloin lätkiä hyrriä päällekkäin kolmelle kynnelle. Mukana oli Konadin lilahtavia lakkoja (en tiedä nimiä, koska niitä ei lue pullossa enkä urpona niitä mihinkään merkannut) sekä Color Clubin kaksi hololakkaa Eternal Beauty ja Harp On It. Muut kynnet lakkasin Ginan mustalla ja pysähdyin sitten hieman pohtimaan, jotta mitäs tuli tehtyä.




Punainen lanka oli karussaan kunnes keksin glitterpylpyrät. Kaivoin laatikosta Foxy Pawsin Spit Spotin ja My Spotty Puppy Coatin, joissa on kumpaisessakin pyöreitä glittereitä kirkkaalla pohjalla. Olen luopunut tällaisten lakkojen varsinaisesta lakkaamisesta kynnelle, koska isot pallerot eivät suostu leikkimään kanssani ja lopulta kynnellä on vai kasa pieniä glittereitä ja möykky lakkaa. On paljon mukavampaa napsia palleroita yksitellen muovin päältä ja asetella ne juuri sinne minne haluaa. Aikaavievempää, mutta mukavampaa kaltaiselleni glitterpylpyrään ryhtyjälle. Kokonaisuus kaipasi vielä jotain hitusen pienempää glitteriä, joten töpsyttelin päälle Essencen säihkyvää Twins Reloaded –kokoelman Juliaa. Tämän kokoelman kolme glitterlakkaa ovat takuulla säihkyvimmät omistamani halpisglitterit ja etenkin Bella on lakka, jota en uskalla käyttää, koska pelkään sen loppuvan.





Kynsistä tuli lopulta yllättävän ränskät ottaen huomioon, ettei niitä oltu suunniteltu millään tasolla. Ehkä hyrräleimaa voisi käyttää vähän useamminkin, ettei tälle käy kuten Chevron-kuviolle, joka myös unohtui pakko saada –fiiliksen tultua tyydytetyksi. Olisi ihan hauska tietää kuinka monta prosenttia omien leimauslaattojen kuvioista on edelleen täysin koskemattomia. En luultavasti omista yhtään laattaa, jolta olisin ehdottomasti käyttänyt jokaista kuviota. What a waste!


The Claw eli Hyrrälakkaus viime vuodelta 31.3.2014

A) Liar, Liar leffan screenshot
B) Malle kuvaamassa hololakkaa ulkosalla



Thursday, June 25, 2015

Sataa sataa ropisee, Mallen varpaat palelee!


Pidin blogissa vähän aikaa sitten El Corazon –teemaviikon, jonka aikana esittelin muutamia hulluuksissani ostamiani kaunokaisia. Gemstones-kokelman Alexandrite jäi hieman kaivelemaan, koska esittelin sen tuolloin neonpinkin lakan päällä omana Sizzle-kopionani, jolle annoin nimen Bedazzle. Alexandrite on kirkas lakka, joka on pakattu täyteen isoa holohitulaa. Lakan ”se juttu” on kuitenkin pinkki shimmer kirkkaassa pohjassa, mutta eihän se tietenkään mihinkään näkynyt pinkin lakan päällä.





Tätä lakkaa ei ole varsinaisesti tarkoitettu holotopperiksi ja sitä voi hyvin käyttää myös yksinään. Kirkas lakkapohja kuitenkin mahdollistaa myös topperkäytön, joskin lakkaa saa sutia melko varovaisella kädellä, ettei kynnelle muodostu holoövereitä. Luonnollisestikin pinkki shimmer tulee parhaiten esiin mustan lakan päälle levitettynä, joten lähdin liikkeelle tällä ajatuksella. Aamulla lueskelin kuitenkin blogeja ja törmäsin jälleen kerran Picture Polishin toiseen kaunottareen eli Cherishiin, joka on brändin uusi nudeholo. Olen ollut hilkulla ostaa tämän sen sata kertaa mutta säästöbudjettinaisena tein nyt myös Cherishistä halpiskopion, joka saa totella tästä lähin nimeä Treasure.




Etsin varteenotettavasta (hyi mikä sana!) nudekokoelmastani sopivaa lakkaa feikki-Cherishin rooliin ja päädyin Essien 2014 Resort-kokoelman glass fleck -unelmaan Cocktails and Coconuts. Nudet tuottavat minulle jatkuvaa päänvaivaa, koska ne ovat niin kauniita mutta sävyn arvioiminen kuvan tai jopa pullon perusteella ilman rinnalla olevaa tunnettua referenssiä on melko lailla mahdotonta. C&C on himpan verran liian kellertävä omalle iholleni, vaikka sen glass fleck / shimmer /mikroglitter / whatever onkin aivan mielettömän kaunis ja uniikki. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, koska keltaista voi tasapainottaa paitsi meikissä myös kynsillä pinkillä. Lakkasin Alexandritea kevyellä kädellä peukalon ja etusormen kynsiin C&C:n päälle ja sävy muuttui kylmemmäksi kuin taikaiskusta. Alexandriten shimmer on niin hienoa, ettei se varsinaisesti erotu pinkkinä nuden päältä mutta lakan yleissävy kyllä muuttui. Wau!




Nimettömässä ja pikkurillissä on nyt vihdoin nähtävillä Alexandrite mustan lakan (Gina Tricotin Black) päällä (raksi seinään). Vaikka juuri mainostin Alexandriten shimmerin olevan hienoa, niin mustan päällä se suorastaan räjähtää esiin. Shimmerillä saattaa hyvinkin olla jonkin sortin duochrome-ominaisuuksia, koska pinkin shimmerin lisäksi mustalla taustalla erottui lämpimämpiä ruskean ja munakoison ulottuvuuksia. Harvoin sitä törmää näin monikäyttöiseen, edulliseen ja laadukkaaseen lakkaan!




Koristelujen suhteen olin aivan ullakolla, koska mustasta ja nudesta ei syntynyt päässäni yhtään maailmankaikkeuden rakennetta järisyttävää inspistä. Halusin leimata kynsille jotain mutta aivopuoliskoni eivät päässeet yhteisymmärrykseen kuviosta. En oikein osaa leimata jo lakattuja kynsiä, sillä lakkausinspiraationi lähtee yleensä leimakuviosta eikä toisin päin. Tulin katsoneeksi ulos ja kappas, siellähän satoi. Aika yllättävä asia tänä kesänä, eiks vaan. Itselläni ei ole mitään sadetta vastaan (kunhan sen alle ei tarvitse mennä kastumaan), helle ja ärsyttävä puolipilvinen sää sen sijaan saa hermoni piukeiksi. Onko mitään niin raivostuttavaa kuin ravata hiki otsalla ympäri ilmastoimatonta kämppää napsuttelemassa valoja päälle-pois-päälle-pois, vain sen takia ettei neiti aurinko osaa päättää minkä merkkiseen kumpupilveen se haluaisi mahdollisesti tänään pukeutua!?!?





Löysin hienoja sadepisaroita MoYou Londonin Princess 12 –laatalta ja leimasin niitä kynsille MoYou Nailsin mustalla sekä Essien C&C:llä, joka oli yllättävän toimiva leimauslakka mustalla kynnellä. Kaikkea sitä oppii, kun tarpeeksi sählää! Keksin nimittäin vasta nyt, että lakkojen peittävyyttä mustalla kynnellä voi toki testata myös leimaamalla testikuvion mustalle paperille. Kunnon heureka-hetki minulle, vaikka taisin kyllä vain keksiä pyörän uudelleen. Pallottelin vielä lopuksi vesipisaroihin muutamia lisäkoristuksia kaikilla käyttämilläni lakoilla. 

Pilkkutikuista ja minusta on muuten tullut jo niin hyviä kavereita, että olen päästänyt yhden niistä majailemaan pysyvästi pöydälle. Muut odottavat kiltisti vuoroaan kupissa mutta useimmin käyttämäni pallopää loikoilee pöydällä aivan avoimen itseriittoisuuden vallassa. Selätinkö minä pilkkutikun vai se minut???