Friday, July 31, 2015

Rimmel Provocalips – Skinny Dipping vol.2


Jatketaanpa eilisen huulipunatestailuja. Sain siis Berneriltä testiin ja esiteltäväksi kaksi Rimmel Provocalips huulipunaa, joille luvataan jopa 16h kesto. Huulilla en ole punaa näin kauaa pitänyt mutta kädenselässä väri ainakin pysyi kuin tauti ennen kuin poistin sen silmämeikinpoistoaineella. Ei muuten lähde saippualla, ei!

Rimmel Provocalips eroaa aiemmin käyttämistäni kestopunista sillä se levitetään kahdessa vaiheessa ja se jättää kiiltävän lopputuloksen. Yleensä nestemäiset ja vedenkestävät huulipunat kuivuvat mattapintaisiksi. Kahden meikin pohjalta voin suositella tämän levittämistä tuotteen omalla aplikaattorilla eikä erillisellä huulipunasiveltimellä. Huulten rajaus ei ole välttämätöntä varsinkaan vaaleiden sävyjen kohdalla. Puna kannattaa levittää huulille samaan tapaan kuin huulikiilto ja noin minuutin odottelun jälkeen lisätä päälle toisessa päässä putkea olevaa kiinnityskiiltoa, vaikka huulet tuntuisivatkin edelleen tahmaisilta. Tämä ei siis ole mikään tavallinen huulikiilto vaan kiinnittää tahmaisen punan niin, että lopputulos on kestävä ja mukavan tuntuinen huulilla vielä useiden tuntien jälkeen.




Testasin eilisen postauksessa ensimmäisen kerran Skinny Dipping sävyä, joka on kaunis rusehtava ja lämmin nude. Sävy taittaa kiillon lisäyksen jälkeen ainakin omalla ihollani kultaan, mikä sopii itselleni paremmin kuin hyvin. Nude sävy saa olla itselläni mielummin ruskeaan kuin pinkkiin taittava. Skinny Dipping ei ole myöskään liian vaalea, joten lopputulos säilyy tyylikkäänä eikä mieleen nouse teinivuosien ylivaaleita huulipunavirityksiä. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt sävyn kauneudesta, koska nudejen kanssa menee helposti metsään.




Tämänpäiväisen meikin toteutin Makeup Revolutionin Salvation paletilla nimeltään Unicorns Unite. Paletissa on 12 shimmersävyä ja 6 mattanappia. MUR:n mattasävyt eivät aina ole niitä pigmenttisimpiä, mutta ainakin tällä paletilla olevat toimivat erinomaisesti. Jäin eilen jumiin pinkkiin, joten tänäänkin tartuin aniliininpunaisiin sävyihin niin mattana kuin shimmerinä ja levitin niitä liikkuvalle luomelle. Aniliinin mattasävyn vieressä oleva violettiin ja harmaaseen taittava ruskea sävy on muuten uusi ehdoton suosikkini. Lisäsin sitä meikkiin silmien ulkonurkkaan häivyttäen. Sävy levittyy luomille kuin itsekseen ja luo kevyen smoky efektin. Lisäsin meikkiin vielä tujauksen terracotan sävyistä shimmeriä ja alaluomelle tein rajauksen smaragdinvihreällä. Ihastuttava paletti MUR:lta jälleen kerran ©.




Tällä naamataululla nautin myös tomaatti-mozzarella-basilikasalaatin lounaaksi ja berliininmunkkikahvit myöhemmin kyytipojaksi. Huulipuna ei kestänyt tässä menossa mukana, kuten ei mikään muukaan kestohuulipuna. Öljyä ja rasvaa sisältävät ruoka-aineet ovat turmiollisia kaikille huulipunille, vaikka ne olisivat ydinsodan kestäviä. Kevyttä pussailua tämä puna kyllä kestää moitteettomasti (testattu) eikä siirry paikaltaan hampaisiin sen enempää kuin huulirajojen ulkopuolelle. Vesilasillisen ja kahvikupposen pystyy helposti nauttimaan punan häiriintymättä. Jos siis olette juuri aloittamassa dieetin, ostakaa ihmeessä kestohuulipuna "porkkanaksi" itsellenne, mieluiten mahdollisimman tummassa ja räikeässä värissä. Saatatte saada sen kullanarvoisen sekunnin lisäaikaa kieltäytyä herkusta, kun muistatte sen tuhoavan ensin huulenne ja sitten vyötärönne.




Kotona en osaa olla meikit naamassa, joten poistin salaatin ja berliininmunkin jälkeensä jättämät huulipunanrippeet Lumenen kaksifaasisella silmä- ja huulimeikinpoistoaineella, joka toimii erinomaisesti kaikille vedenkestäville meikeille. Sensain öljyputsarilla saa punan pois pienellä hinkkaamisella mutta mielummin taputtelen huulille Lumenea, odotan hetken ja pyyhkäisen punat pois siististi ja helposti.




Rimmel Provocalips huulipunia saa, öhm, kaikkialta? Siis kaikkialta mistä saa Rimmeliä eli isoista marketeista, Anttilasta jne. Hintaa punalla on 10€, mikä on omasta mielestäni nappiveloitus tästä tuotteesta näin ensitestien jälkeen. Intensiivistä huulipunaa on pötkössä 4ml ja kiiltoa 3ml eli kyllä näillä sen kympin edestä juhlii. Olen todella iloinen, että sain tuotteen testattavaksi, koska en olisi uskaltanut ostaa sitä itse kokeiluun. Inhoan huonoja kosmetiikkakokemuksia yli kaiken ja jos edellisestä kestopunafiaskosta toipumiseen meni se 10 vuotta, niin voitte kuvitella mitä pettymys tämänkin kohdalla olisi aiheuttanut vastaheräilevälle huulipunakokeilijalle minussa.

Mikä tässä on parasta? Kiilto ja tuoksu ehdottomasti. Yksikään kiiltävä tuote ei pysy näin kauaa huulilla eikä yksikään huulikiilto ole koskaan maailman historiassa tuoksunut näin ihanan persikkaiselle, PISTE. Ensi viikolla testaillaan verenpunaista sävyä nimeltään Play with Fire. Minkähän sävyiseen silmämeikkiin se kannattaisi yhdistää? 



Thursday, July 30, 2015

Rimmel Provocalips – Skinny Dipping vol.1


Kuten ehkä jo tiedätte, olen ihan hulluna nestemäisiin ja vedenkestäviin kestohuulipuniin. Tähän mennessä olen kokeillut LA Splashiä, Jeffree Staria, Lime Crimeä, Makeup Revolutionia, Makeup Academyä ja Beauty BarBabyä. Anastasia Beverly Hillsin ja Kat Von D:n kestohuulipunia en ole valitettavasti vielä saanut käsiini, koska niitä saa vain tilaamalla Jenkeistä järjettömillä postareilla ja tullimaksuilla. Kaikki tällä hetkellä omistamani tuotteet olen joutunut myöskin tilaamaan ulkomailta, koska Suomesta ei saa minkään valtakunnan kestopunia. Vai saako?




Tässä kevään nurkilla alkoi blogimaailmassa kuhista ja siellä sun täällä alettiin esitellä 16 tunnin keston lupaavaa huulipunaa, joka on saatavilla Suomessakin ihan marketeissa. En lämmennyt ajatukselle kun näin ensimmäisiä kertoja kaksipäisen huulipunan, joka muistutti elävästi tuotetta, jota kokeilin 10 vuotta sitten hääpäivänäni. En enää edes muista mikä tuossa kyseisessä punassa oli vikana, mutta sen jälkeen en ole kaksipäisiin markettikestohuulipuniin koskenut. Blogeissa vilahdelleet kestotestit vaikuttivat kuitenkin kiistattomilta ja luultavasti kosmetiikka-alakin on jonkin verran mennyt tuotekehityksessä eteenpäin viimeisen vuosikymmenen aikana. Uskaltauduin lähestyä Berneriä, joka maahantuo tätä kestohuulipunaa ja pyysin josko voisin saada tuotteen testiin ja esiteltäväksi blogissa. Seuraavana päivänä postista kolahti kaksi pötkylää, joista päätin heti ottaa selvän.




Jaa, että mikä tämä tuote mahtaa olla? No tietysti Rimmelin Provocalips –huulipuna, jota myydään Suomessa kuudessa eri sävyssä. Sain näistä testiin sävyt Skinny Dipping (lämmin ruskeasävyinen nude) ja Play with Fire (verenpunainen). Testasin huulipunia kädenselkään heti saatuani ne kuoresta ulos ja voin kertoa, että nämä eivät lähteneet kädestä saippualla eivätkä myöskään yöaikaan käsirasvamuhittelussa. Olin hieman hämmentynyt kestävyydestä (siis hyvin positiivisessa mielessä), joten näitä piti päästä nopeasti testaamaan myös huulilla ihan täydessä meikissä. Tänään ja huomenna nähdään Skinny Dipping kahdessa eri meikissä ja ensi viikolla on Play with Firen vuoro.




Makeup Revolutionilla oli (ja on edelleen) kolme kahden hinnalla tarjous koskien luomiväripaletteja. Kuukauden miettimisen jälkeen tilasin viimein muutaman Salvation-paletin ja I © Obsession –paletin. Tämänpäiväisessä meikissä käytin I © Obsessionin Paris-palettia, jonka ostin ihan pelkästään kuvassa näkyvän pinkin duochromesävyn takia. Saatuani paletin käsiini rakastuin jokaiseen väriin, kuten esim. pinkin vieressä majailevaan tummansuklaanruskeaan pinkillä glitterillä. Tein meikin käyttäen näitä kahta sävyä sekä alarivin vaaleita matta- ja shimmernappeja. Alaluomelle tein ohuella siveltimellä rajauksen tummansinisellä sävyllä, jota jatkoin siiveksi harmaalla sävyllä. I © Obsession –luomivärien koostumus on kermaisempi kuin Salvation-luomivärien ja ehkä sen vuoksi pigmentit ovat vielä uskomattomammat ja tuntuma kuin kalliimmassakin luomivärissä.




Sitten oli aika levittää huulipunaa. Rajasin puhtaat ja rasvattomat huulet varmuuden vuoksi nudella rajauskynällä ja levitin Skinny Dipping punan huulipunasiveltimellä, kuten teen muidenkin kestohuulipunien kanssa. Punaa oli hankala levittää siveltimellä ja totesinkin seuraavana päivänä, että tuote levittyy paljon paremmin ihan omalla aplikaattorillaan ja kannattaa levittää samaan tapaan kuin tavallinen huulikiilto. Rajojen kanssa kannattaa toki olla tarkkana, koska väri on intensiivistä jo nudessa sävyssä ja töhryjen välttäminen on yksinkertaisempaa kuin niiden siivoaminen. Myöskään huulten rajaaminen ei ole välttämätöntä ainakaan näin nudessa sävyssä ja jätinkin seuraavassa meikissä koko rajauksen pois.




Siveltimellä levitettynä punaa tuli huulille enemmän (tasaisen tuloksen saaminen vaati enemmän punaa) kuin tuotteen omalla aplikaattorilla ja huulille jäi inha tönkkö tunne. Huulet liimaantuivat kiinni toisiinsa eikä puna tehnyt elettäkään kuivuakseen! Ajattelin, että ensimmäisen vaiheen punan pitää olla täysin kuiva ennen kirkkaan kiillon levitystä, joten odottelin ja odottelin punan kuivumista. Ohjeissa neuvotaan odottamaan noin minuutin verran ennen kiillon levittämistä, joten vartin päästä päätin levittää kiillon kävi mitä kävi.




Olin varma, että kiillon aplikaattori sotkeentuu huulilla olevasta punasta ja kiilto sulattaa punan huulille mönjäksi. Näinhän siis käy jos kestohuulipunan päälle levittää tavallista huulikiiltoa, koska se sisältää öljyjä, jotka liuottavat värin irti huulilta. Mutta kuinka ollakaan tämä erikoiskiilto toimi kuin päällyslakka kynsissä. Se levittyi tasaisesti, ei vienyt tippaakaan väriä mukanaan ja sai huulet tuntumaan vastarasvatuilta. Useinhan vedenkestävät mattahuulipunat ovat todella kuivattavia ja huulet vetäytyvät ihan näkyvästi rusinarypyille nestemäisen punan kuivuessa mattapintaiseksi. Siinä missä pelkkä Rimmel Provocalips -puna tuntuu huulilla kamalana liisterinä vaikutti viimeistelevä kiilto sulkevan liisterin alleen ja huulet tuntuivat siltä kuin niissä olisi pelkkä ihana hoitava huulikiilto. 

Hmm, olen melko vaikuttunut! Huomenna kuulette lisää itse sävystä, sen kestosta, poistosta ja muista havainnoistani sekä saatte tietää lopullisen tuomion...



Wednesday, July 29, 2015

Rettet die Ampelmännchen


”Pelastakaa liikennevalojen pikkumiehet”!!! Come again? Saksojen yhdistyttyä huomattiin, että itäisessä ja läntisessä Berliinissä on erilaiset liikennevalohemmot. Idän valot alkavat olla teknisesti vanhentuneita ja niitä uusitaan moderneihin ja persoonattomiin valoihin niin kovaa tahtia, että lierihattupäiset tyypit uhkaavat kuolla sukupuuttoon. Berliiniläiset nuoret perustivat yhdistyksen näiden omintakeisten tyyppien pelastamiseksi ja tuotteistivat liikennevalomiehet. Nykyisin Ampelmanneja näkee myynnissä Berliinissä avaimenperissä, T-paidoissa, kahvikupeissa, magneeteissa, you name it!




Tykästyin näihin pikkumiehiin ja hankin itsekin muutaman lierihattupään tuliaisiksi kotiin. Miksi liikennevalojenkin pitäisi olla samasta puusta veistettyjä ja persoonattomia tikku-ukkoja? Toivottavasti nämä eivät kokonaan katoa katukuvasta. Halusin kantaa oman korteni kekoon ja tukea Ampelmannien säilymistä kynsitaiteilun muodossa. Löysin Tigeristä hauskoja koristelävistimiä, joilla saa paperista (tai kynsilakkalevystä) irti tytön ja pojan muotoisia hahmoja. Tämän lähemmäksi Ampelmanneja en valitettavasti päässyt mutta implikaatio lienee kuitenkin selvä. Lakkasin värilakoilla paksuja neliöitä muovialustalle ja annoin niiden kuivua seuraavaan päivään.





Seuraavana päivänä leikkasin kuvioleikkurilla lakkalevyistä tyttöjä ja poikia. Halusin kynsille myös jotain muuta koristetta, joten otin esiin antiikinaikaiset siksak-sakset (huomatkaa vanha markkahintalappu!) ja leikkelin levyistä chevron-kuvioita. Sain sakset joskus vartin vanhana lahjaksi äidiltäni, joten näillä vekkuleilla on ikää jo yli 20 vuotta… ja sen kyllä huomaa. Sakset on valmistettu jostain valuraudan tapaisesta ja niiden puristaminen yhteen vaatii muutaman hikikarpalon tirauttamisen. Mutta sain pari siksak-kuviota kuitenkin leikattua itselleni, joten hyvinhän nämä vielä pelittävät!





Kynnet lakkasin Glam Polishin glittercrellyllä Kaleidoscope Eyes. Kuten maanantaina sanoin, yhden jälkeen seuraa aina toinen, ja kolmas, ja… Kaleidoscope Eyes on aivan haalean vaaleanvihreä crelly, jossa on hex- ja pyöräglittereitä väreissä: sininen, fuksia, violetti, vihreä, turkoosi ja keltainen. Yhdistelmä on kaikessa sekasorrossaan kerrassaan hurmaava etenkin kun glitterit on yhdistetty muuhun kuin perinteiseen puhtaanvalkoiseen pohjaan. Lakkasin tätä kynsille vain yhden kerroksen, koska se oli täysin riittävä! Olettekos koskaan kuulleet crellyglitteristä, joka olisi one coat wonder?




Levitin glitterin päälle pikakuivattajan (HK Girl) ja painelin lakkakoristeet kiinni märkään päällyslakkaan. Päälle levitin kerroksen Essencen Gel Look Plumping Top Coatia tasoittamaan lakan pintaa ja lopuksi vielä yhden kerroksen HK Girliä. Onneksi glitterlakkaa ei tarvittu kuin se yksi kerros!




Tykkäsin kynsien väreistä ja naivistisesta koristelutyylistä. Kyllä näillä kelpaa esittää statement liikennevalojen tai vaikka koko ihmisyyden puolesta. Rettet die Männchen!!!



Tuesday, July 28, 2015

I Heart Berlin – TOP10


Nyt kun kynsisiskot rustailevat lakkapullot kilisten top10 –listojaan, päätin itse osallistua listailuun lakkakimaran jo esiteltyäni vielä toisella top10 –listalla. Seuraavaksi pääsette tutustumaan kymmeneen asiaan, joita rakastan eniten Berliinissä.

Olen käynyt Berliinissä kolme kertaa (2007 kesällä ja kaksi kertaa kesällä 2012) ja jokaisella reissulla itselleni on vahvistunut tunne siitä, että se on juuri omanlaiseni kaupunki. Berliinistä kun lähtee kotiin niin oikeastaan tuntee lähtevänsä kotoa. Kesällä 2012 tämä tunne kävi niin voimakkaaksi, että kipaisimme mieheni kanssa saman kesän aikana toisenkin kerran Berkuissa.

Mikä siinä kaupungissa sitten niin kovin viehättää? Ei mikään erityisesti mutta oikeastaan kaikki yleisesti. Lähdetään tutustumaan Berliiniin kera vuoden 2007 matkakuvien…

1 + 2 Kanit ja alakulttuurit 


Kyllä kai kaupungin valtaavat citykanitkin voidaan laskea yhdeksi alakulttuuriksi? Näitä ristiturpia oli kaupunki täynnä ja mikäs sen kotoisampaa kuin pupu siellä ja pupu täällä. Kanit valtasivat Berliinin muurin aikaan, jolloin ne saivat rauhassa asustella kahden muurin välisellä alueella ja lisääntyä kuin puput Porvoossa… tai tässä tapauksessa Berliinissä. Sotilaat harrastivat pupujen huviammuskelua (hyi olkoon!) mutta onneksi vahvin voittaa. Muuri murtui ja kanit pääsivät valtaamaan loputkin tästä ihanasta vihreästä kaupungista.




Alakulttuurit –käsitteellä tarkoitan tässä Berliinin yleistä fiilistä ja skeneä, joka korostuu etenkin entisen idän puolella. On vallattuja taloja, graffiteja, extempore teatteriesityksiä, katutaidetta ja festivaaleja. Kaupunki, jolta on viety kaikki osaa elää hetkessä ottamatta sitäkään kuitenkaan niin turhan vakavasti. 

”past is history, tomorrow is a mystery, present is a gift!”

3 Tierpark Berlin 


Suurin syy Berliininrakkauteeni liittyy luultavasti eläimiin, muihinkin kuin niihin kaneihin. Berliinissä on Euroopan ja maailman mittapuulla kaksi todella merkittävää eläintarhaa, jotka ovat ehdottomasti kauneimpia ja viihtyisimpiä missä olen koskaan vieraillut. Idän puolelta löytyy Tierpark Berlin, joka on pinta-alaltaan Euroopan suurin eläintarha. Se muistuttaa enemmän puistoa kuin tarhaa, sillä erolla että täällä eteen tupsahtaa yhtäkkiä vesipuhveli tai seepra. Berliinin molemmat eläintarhat on suunniteltu aitoja vältellen (pääasiassa vallihautojen avulla), joten yhteys luontoon voimistuu kaltereiden puuttuessa maisemasta. Puhumattakaan siitä miten mieletöntä täällä on valokuvata eläimiä! 


Kuvassa yläoikealla on edesmennyt Knut vielä ihan pienenä karhunköllerönä.
Knut asusteli Berlin Zoossa lännen puolella.


4 Berlin Zoo 


Länsipuolella sijaitseva hieman perinteisemmän oloinen eläintarha on puolestaan lajimäärällä mitaten maailman suurin. Myös täällä on kiinnitetty erityistä huomiota aidattomuuteen ja eron tavalliseen eläintarhaan kyllä huomaa. Välillä joutuu oikein pohtimaan, että mikä kumman voima estää tuota hyeenaa hyökkäämästä kaulavaltimooni. Mutta kyllä nämä saksalaiset osaavat asiansa. Kaikki postauksen eläinkuvat ovat muuten Berlin Zoosta, koska vuonna 2007 kävimme vain siellä. Eläinten kuvaaminen on yksi lempiharrastukseni, joten voisin kuvitella käyväni näissä eläintarhoissa joka viikko mikäli olisin niin onnekas, että saisin asua Berliinissä. Eläintarhat ovat keskellä kaupunkia ja niihin pääsee helposti junalla/metrolla/bussilla. Tahtoisin ehdottomasti asua kerrostalossa Tierparkin vastapäätä, koska mikä sen mukavampaa kuin tuijottaa sen vesipuhvelin touhuja heti aamukahvin aikaan. Harmi, että Korkeasaari on Helsingissä niin skutsissa, ettei sinne tule raahauduttua kuin muutaman kerran vuodessa.




5 Arkkitehtuuri 


Mitä tehdään kirkolle, joka on pommitettu melkein maan tasalle? Lahdataan loputkin pois ja rakennetaan tilalle jokin persoonaton ja moderni palvontalaitos, joka ei vahingossakaan muistuta historiasta? Mutta ei! Berliini hyväksyy historiansa ja ottaa sen avosylin vastaan, johdattaen traumaattisen menneisyyden uljaaseen tulevaisuuteen rakentamalla lasisen mosaiikkitornin nousemaan pommitetun kirkon raunioista kuin feenix-linnun ikään. Ympäri kaupunkia näkee taidokkaita ja mielikuvituksellisia ratkaisuja, joissa uskalletaan yhdistää vanhaa ja uutta saumattomasti toisiinsa. Marie-Elisabeth-Lüders-Haus valtiopäivätaloa vastapäätä on mielestäni maailman toiseksi kaunein rakennus, heti Chrysler Buildingin jälkeen. Alexanderplazilla sijaitseva hykerryttävän futuristinen TV-torni huokuu modernia avaruusaikaa ja näkyy muuten kaikkialle Berliinissä... sekä myös olohuoneen sohvallemme ihan suoraan kirjahyllystä!




6 Historia 


Olemme mieheni kanssa kiinnostuneita paitsi nykyisestä Berliinistä, myös sen historiasta. Jos jostain löytyy kirja tai elokuva, joka kertoo Berliinistä niin se on melko nopeasti myös meidän osoitteessamme. En osaa selittää mikä juuri tämän kaupungin historiassa on itselleni niin merkityksellistä. Näillä reissuillamme vietämme jostain syystä aikaa lähinnä entisen idän puolella ja lännessä käymme pyörähtämässä pikaisella shoppailureissulla. Lännessä kaikilla on kiire, tärkeää tekemistä ja päämääriä. Idässä matka kahden pisteen välillä tuntuu merkityksellisemmältä ja ihmiset ovat enemmän kiinni hetkessä. Tämä voi olla täysin omaa kuvitteluani mutta niistähän unelmat tehdään.




7 Eläimet 


Mainitsinko jo, että Berliini on upean vehreä kaupunki, joka on täynnä puistoja ja eläintarhoja ja eläimiä ©. Ai mainitsin, okei jatketaan sitten eteenpäin (mutta katsokaa nyt noita murusia)…




8 Shoppailu 


Berliinin reissuilla en ollut vielä tietoinen sisäisestä kynsilakkahulluudestani, joten kempparit tuli kierrettyä kaukaa. Vaatekaupoissa sen sijaan vietimme runsaasti aikaa etenkin Alexanderplazilla. C&A on luottoliikkeeni Berliinissä ja se pitää aina tyhjentää reissun aikana. Galleriassa puolestaan on… no, vaikka mitä! Uudempi Alexa-kauppakeskus tuli korkattua vuoden 2012 reissuilla. Länteen teemme aina täsmäiskun lähinnä Desigualin isoon liikkeeseen Kudammin vieressä.




9 + 10 Taide x 2 


Berliinistä huokuu samaan aikaan historia ja moderni dynaamisuus. Se ei ole staattisen jämähtänyt omaan olemassaoloonsa vaan etsii jatkuvasti uutta tasapainotilaa. Kaupunki on täynnä taidetta sekä kulttuuria kaikissa olomuodoissa ja jotenkin kaikki tuntuu olevan hyväksyttävää. Täällä kukaan ei katso vinoon keski-ikäistä neonpunatukkaista punkkaria mustassa huulipunassa ja ylipolvensaappaissa. Tuleeko mieleen ketään tällaista? Hmm, ehkä muutan eläkepäiviksi Berkkuihin.





Valitettavasti en tarjoa tässä nyt perinteisiä kuvia East Side Gallerystä ja maanpäämiehistä imuttelemassa, koska kävimme ihailemassa muurigalleriaa vasta vuonna 2012. Sen sijaan saatte ihastella ympäri kaupunkia siroteltuja nalleja! United Buddy Bears on 150 erilailla maalatusta nallepatsaasta koostuva taideteos. Vuonna 2007 näitä höpönassuja näkyi vähän jokaisessa kadunkulmassa ja kehitin nopeasti pakkomielteen kuvata jokaisen näkemäni.

Huomenna nähdäänkin Berliinin inspiroimat kynnet teemalla ”Rettet die Ampelmännchen”. Mikä on muuten teidän lempikaupunkinne?



Monday, July 27, 2015

Glam Polish – It’s a Good Hare Day


Tykkään indielakoista koko ajan enemmän, mutta yritän rajoittaa niiden hankkimista olemalla ostamatta sitä ensimmäistä tietyn merkin lakkaa niin kauan kuin pystyn. Muuta strategiaa en ole itseni rajoittamiseen keksinyt, joten parempi kai tämäkin kuin ei mitään.




Glam Polishilla on pelottavan kauniita lakkoja tarjolla ja muut kynsihöperöt jakavat kuvia näistä kaunokaisista blogeissaan harva se päivä. Tiedätte kyllä keitä olette, jos korvianne kuumottaa ja Glamit kilisevät laatikossa! Viime vuonna ilmestynyt Bunny Trail -kokoelma mursi viimein itsehillintäni, koska puput ©. Mutta tässä kävi nyt sillä tavalla ikävästi, että yritin pidätellä itseäni niin kauan, ettei limited edition –kokoelmasta ollut kuin rippeet jäljellä nettikaupoissa. Hop till You Drop! kirkkaalla pohjalla ja pastellin sävyisillä pyöryläglittereillä kummittelee edelleen öisin mielessäni. Jos sen vielä joskus jostain löydän, niin tämä pupu on sangen iloinen.




Onneksi en joutunut poistumaan kaupoilta tyhjin käsin vaan löysin kokoelman vaalean liilan sävyisen lakan It’s a Good Hare Day. Siinä on valkoisella crellypohjalla liilan sävyisiä glittereitä pieninä neliöinä ja isoina palloina. Tykkään niin kovin lakoista, joissa on palloglittereitä etenkin kun ne eivät ole liian suuria ja jää törröttämään kynsille. Lakkasin kynsille kaksi yllättävän helppoa kerrosta tätä crellyä. Olin aikeissa laittaa alle kerroksen valkoista lakkaa mutta halusin nähdä miltä lakka näyttää omana itsenään ja hyvä niin. Lakan liila sävy korostuu, kun alle ei laita lisäpeittoa valkoisella. Eikä lisäpeittävyydelle ollut tarvettakaan.




Olen omistanut tämän pupulakan jo kuukausien ajan mutten keksinyt koristelua lakalle, en sitten millään. Kun testasin viime viikolla Colour Aliken leimauslakkoja, huomasin, että liilan värinen lakka on täsmälleen sopiva It’s a Good Hare Dayn päälle leimattavaksi. Koska kyse on pupulakasta, pitää leimojen tietysti olla pupuja. Oma lempipupulaattani on MoYou Londonin Zodiac 16, joka sisältää pupuja vähän joka lähtöön pienellä itämaisella vivahteella. Puput peittävät vähän liikaakin itse pupulakkaa, mutta puput nyt ovat joskus sellaisia. 




Tykkään pupulakastani ihan pupuna ja pupuleimoista vähintään yhtä paljon! Ihanaa, että liila leimauslakka pelasti piinasta ja pääsin esittelemään teillekin tämän namupalan. 
Pupuillaan, kun tavataan ©

P.s. Glam Polishin uusi kokoelma Under the Sea julkaistaan 1.8. Muutama murunen huutaa nimeäni jo nyt...
P.p.s. Tästä tuli ihmeen lyhyt postaus mutta kompensoin lyhyyttä ylenpalttisella pupu-sanan käytöllä :)
P.p.p.s. Kuville tapahtui jotain hassua siirtovaiheessa, mutten enää yömyöhään jaksanut/osannut tehdä asialle mitään, joten resoluutio on nyt tänään mitä on.  



Sunday, July 26, 2015

Strobing and Baking with Marilyn


Tänään leivotaan… siis naamataulua! Juuri kun aloin oppia miten tehdään varjostuksia, joku älyn jättiläinen keksi että varjostaminen onkin jo ihan passé ja nyt pitääkin tehdä sama homma korostustuotteilla. Siis WHAT!?

Contouring tarkoittaa kasvojen varjostamista ja muotoilua (omaa ihonsävyä himppasen tummemmalla tuotteella) niin, että posket saadaan lommolle, nenut kapoisiksi, leukaperät esiin ja otsa tarvittaessa pienemmäksi taikka vähintään kivemman muotoiseksi. Siis kauneusleikkaus Kardashianien tyyliin. Highlighting puolestaan tarkoittaa kasvojen korkeimpien kohtien kuten poskipäiden, nenänvarren, kulmaluiden, amorinkaaren ja leuan sipaisemista hohtavalla (omaa ihonsävyä hitusen vaaleammalla) tuotteella, joka tuo valoa sekä hehkua tarvittaviin kohtiin kasvoille ja korostaa varjostuksilla aikaansaatuja muotoja. Poskipunalla ja/tai aurinkopuuterilla tehdään vielä poskille viimeinen silaus varjostusten ja korostusten rajamaastoon ja saadaan poskille nuorekasta eloa sekä pyöreyttä… ja kaikki tämä ilman poskipääimplantteja!




Ikään kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi ihmeteltävää niin nyt blogit ja vlogit ovat alkaneet täyttyä uudesta kuumasta trendistä nimeltään strobing. Tämän ideana on kasvojen muotoileminen pelkästään korostustuotteilla, joiden luvataan tekevän kasvojen ilmeestä raikkaan, säteilevän ja terveen. Tänään laitetaan siis varjostuskamat syrjään ja hehkutaan oikein kunnolla. Olen kaiketi jo hieman addiktoitunut lommoposkisuuteen, joten halusin kokeilla strobingin ohella miten baking-menetelmä toimisi varjojen saamiseksi kasvoille ilman varjostustuotteita. Bakingissä on kyse runsaan ja erittäin vaalean puuterikerroksen painelemisesta sienellä mm. silmien alle sekä poskiin juuri sen kohdan alapuolelle minne normaalisti levitettäisiin varjostusväri. Näin saadaan aikaiseksi tavallaan ”lommonegatiivi” (tajuskohan kukaan?). Puuterikerroksen annetaan ”paistua” iholla viitisen minuuttia, minkä jälkeen suurin osa sivellään pois puuterisiveltimellä.


Filtteritön otos


Tein ensin meikkipohjan tavalliseen tapaan (MAC Pro Longwear Nourishing Waterproof Foundation NW15 + Rimmel Lasting Finish Foundation Light Ivory levitettynä Zoevan pyöreäpäisellä Silk Finish siveltimellä) mutta kiinnitin silmien alle levittämäni peitevärin (MAC Pro Longwear NC15) painelemalla tavallisella valkoisella kolmionmallisella meikkisienellä (kuiva) valkoista puuteria BH Cosmeticsin Contour&Blush paletilta iholle niin maan kerpeleesti! Tässä ei tarvitse nuukailla vaan puuteria naama täyteen. Saman kuvion toistin myös poskille painelemalla valkoista puuteria viivasuoraan sen kohdan alle mihin varjostusväriä tavallisesti laitettaisiin. Olin muuten aika näky! Painelin valkoista puuteria hieman myös nenänvarteen, leukaan ja otsaan niihin kohtiin joihin olin levittänyt peiteainettakin. Odotellessani naaman paistumista tein kulmakarvat kuntoon.


Filtteritön otos


Koska en ollut vielä lisännyt muuta puuteria kasvoille, tein sen samalla kuin poistin ylimääräiset valkoiset puuterit (käytin Catricen uutta Prime and Fine vedenkestävää translucent puuteria). Itse käytän tässä touhussa Zoevan isoa ja tasapäistä Buffer-sivellintä, joka on tarpeeksi jämäkkä ylimääräisen baking-puuterin poistoon. Tällä samalla siveltimellä teen normaalisti varjostusten häivytykset. Kokeilin ensin isoa ja pehmeää (eli tavallista) puuterisivellintä mutta se ei ollut tarpeeksi tiukka tähän touhuun. Olen muutenkin aivan rakastunut Zoevan siveltimiin, joille jokaiselle tuntuu löytyvän niin oma ja tärkeä käyttötarkoituksensa, etten tiedä miten olen koskaan voinut elää ilman niitä.




Voin muuten kertoa, että oli tämän tytön posket lommolla vaikka ei oltu edes varjostusväriä vilautettu kasvoille. Seuraavaksi kaivoin esiin kaikki omistamani korostus- ja säteilytysvärit ja vannoin käyttäväni vain näitä loppumeikin tekoon. Makeup Revolutionin Radiance-paletti osoittautui oivalliseksi strobingiin, koska kolme sävytettyä puuteria sisältävät vain aavistuksen erittäin hienojakoista shimmeriä ja puutereita voi rauhassa sutia koko kasvoille tuomaan kaivattua hehkua. Lämpimin sävy (Glow) on itselleni jo niin lämmin ja tumma, että käytin sitä aurinkopuuterina. Silmämeikin tein tämän paletin puutereilla sekä MUR:n Ultra Sculpt & Contour Kit C04:n korostusvärillä ja poskipunalla (paletin kaksi oikeanpuoleisinta sävyä), joita käytin myös kasvoilla niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessa.


Filtteritön otos


C04:n korostusväri on sävyltään melko tumma ja lämmin mutta halusin tämän meikin näyttävän todella valoisalta ja hehkeältä. Oma MUR:n highlighterini oli tässä vaiheessa vielä postituksessa, joten turvauduin Freedom Makeupin kahteen yksitäiseen luomiväriin, joiden olen huomannut toimivan hyvin myös korostusvärinä kasvoilla. Persikkainen Base 203 sopii mainiosti kasvoille mutta kulmaluulle levitin vitivalkoista Base 201:stä. Nämä luomivärit sisältävät todella hienojakoista, satiinista shimmeriä ja ovat koostumukseltaan kermaisia.




Fuskasin snadisti ja laitoin liikkuvalle luomelle MUR:n Awesome Metals foliomaista luomiväripigmenttiä sävyssä Rose Gold. Tämä levittyy ehdottomasti parhaiten ihan sormenpäällä. Eli sekoitusastiaan kaadetaan ensin pisara kiinnitysnestettä, johon sekoitetaan hieman pigmenttiä, joka sitten taputellaan sormella liikkuvalle luomelle (ei pyyhkimällä vaan taputtelemalla). Luomeni näyttivät aivan kosteilta, kun metalli kiilsi niin vinhasti! Ihanaa pigmenttiä, joka ei todellakaan leviä yhtään minnekään muualle kuin on tarkoitus. Arvatkaa ketuttaako, kun en saanut kuvissa esiin tätä mieletöntä metallisuutta.




Lisäsin vielä ripsivärin ja puolikkaat irtoripset, nakkasin päähän blondin peruukin ja katsoin lopputulosta peilistä. Jotain tämä vielä kaipasi, joten sutaisin peruukin sykerökampaukselle ja tartuin MUR:n Salvation Velvet huulipunaan värissä ”tämän punaisempaa huulipunaa ei voi enää olla olemassa” (oikeasti se on Keep Trying for You). Töpsöttelin sormella foil pigmenttiä myös huulten keskiosaan enkä ollut lainkaan tyytymätön lopputulokseen. Foil pysyi huulipunan päällä eikä kuluttanut sitä myöskään pois, koska se ei ilmeisesti sisällä öljyjä. Nyt peilistä katsoi niin selkeä Marilyn, että olin pakotettu lisäämään vielä kauneuspilkun paikalleen.




Kuvista osa on filtterillä ja osa ilman. Filtteri poisti hauskasti kasvoilta suuren osan hehkua tekemällä ihosta mattaisen ja tasaisen, joten totuuden nimissä laitoin mukaan myös filtterittömiä otoksia ilmejuonteineen ja ihohuokosineen kaikkineen. Tää on nyt sitä todellisuutta! Suosittelen lämpimästi kaikille naaman paistamista etenkin tällaiseen strobing tyyliseen hehkumeikkiin. Valkoinen puuteri imeytyi kasvoihin juuri sopivasti luodakseen hyvän pohjan korostusväreille. Ensin pelkäsin puuterimassan jäävän jumiin jokaiseen juonteeseen silmien alla mutta näin ei onneksi käynyt ja korostettu vaaleus piristi kasvoja kummasti.

Paistaminen jää luultavasti pysyvästi rutiineihini, koska lommoposket on aina lommoposket! Stroboaminenkin toimii Suomen oloissa näin kesällä erinomaisen hienosti, joten kaivakaahan pikaisesti hehkupuuterinne esiin ennen syksyn saapumista. Luoja tietää mitä ne meikkigurut seuraavaksi pistävät meidät tekemään! 



Friday, July 24, 2015

Eläimellistä menoa


Keskiviikon blogipostauksessa oltiin jo melko eläimellisissä tunnelmissa käärmefolioiden parissa, joten jatketaan samalla linjalla. Viime viikkoina blogeissa on taas näkynyt toinen toistaan kauniimpia pantterikynsiä, joista itsekin innostuin. Uusimmassa Nail It! -lehdessä oli myös monta sivua mallikuvia erilaisista täpläkynsistä. Tarkoituksenani oli kokeilla maalata kuvioita käsin mutta viime metreillä meni se kuuluisa pupu pöksyyn.




Värimaailmakin meni uusiksi, kun Heidi ehti jo julkaista suunnittelemani värit niin kauniina versiona, ettei siihen tuntunut oikealta enää puuttua. Nena Sofian Parka Perfect täplittelyt sekä Tainan harmaat kynnet pantterileimoilla saivat myös sydämeni hypähtelemään eläimellisestä ilosta. Mietintämyssy päähän ja lakkatikut kouraan!





Olin jo kauan halunnut testata miten OPI:n duochrome Green on the Runway toimisi leimauksissa, joten valitsin vihrulaisen kaunottaren lakkauksiin seuranaan OPI:n Push and Shove. Ostin tämän superfoilin jo aikaa sitten mutten ole saanut sitä kynsille asti. Lakka oli vähintäänkin himppasen hankala levitettävä jopa oman aluslakkansa kanssa mutta kuin taikaiskusta kaikki siveltimenjäljet sulivat lakan kuivuessa ja pinnasta täydellisen foliomainen. Näin jälkiviisaana voisin sanoa, ettei kannata edes yrittää saada tasaista jälkeä vaan suorittaa levitys nopeasti. Tämä lakka on ehkä pahin kaljuuntuja ikinä, mutta saa kenkkuilunsa anteeksi jumalaisella olemuksellaan. Hakkaa muuten joka ikisen hopeisen foilin mennen ja myöskin tullen.





Tein myös elämäni ekat leimadecalit suoraan leimasimeen. Kuvio on MoYou Londonin  Tropical 05 –laatasta ja väritykseen käytin GotR:ta. En uskaltanut leimata suoraan leimasimesta kynnelle, joten levitin kuviolle kirkkaan lakan ja siirsin kuivuneen lakkalevyn kynnelle sopivaan kohtaan. Pantteritäplät meinasin ensin ottaa toiselta MoYoun laatalta mutta sitten muistin Pet’lan Shenanigansin tiheän pantterikuvion ja päädyinkin siihen. Nimettömään leimasin OPI:n mattamustan 4 In the Morning -lakan päälle pilkut GotR:lla ja voin kertoa, että duochrome-efekti oli huima sopivassa valaistuksessa. Viimeisessä kuvassa käytin rengasvaloa valaistuksena ja sain duochromen ruskeat sävyt esiin. Damn, että tämä on nätti lakka! Mustana leimauslakkana käytin decalissa MoYou Nailsiä ja panttereissa Mentalityn shimmermustaa. Hopeinen leimauslakka on Color Clubin On the Rocks. Hopeiset pisaraniitit löytyivät jostain vanhasta ebay-hyrrästä.





Seuraavalla kerralla lupaan yrittää käsintöherrystä ötökkäpilkkujen osalta mutta tuloksena saattaa olla jotain kärpäspaperille tarttunutta muistuttavaa. Until then!