Monday, August 31, 2015

Mani Swap with Nena Sofia’s Nails


Ihanainen Nena kyseli, josko tehtäisiin mani swap ja minähän olin heti innolla mukana. Nena Sofia’s Nails on yksi ahkerimmin lukemistani kynsiblogeista ja ihailen erityisesti Nenan käsinmaalaustaitoja. Kävin innoissani blogin kimppuun ja valikoimaan lakkauksia, jotka haluaisin matkia itselleni. Huomasin hyvin pian, että haluaisin kyllä matkia kaikkia Nenan lakkauksia mutta kun en vaan osaa.




Valitsin muutamia omasta mielestäni ihanimpia viime kuukausien lakkauksista ja sain lopulta rajattua vaihtoehdot kahteen. Päätin alkaa hommiin siltä istumalta eli taas yön pimeinä tunteina. Tunnin päästä painelin vessaan poistamaan lakat ja vielä seuraavana päivänäkin päässä soi armottomasti biisi ”mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu”! Tulipahan kokeiltua sotkemista akryylimaalien kanssa. Onnistuin rikkomaan yhden siveltimenkin touhutessani mutta muutoin hommasta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Instasta voitte käydä vilkaisemassa pikaisesti napsaistun kuvan erittäin epäonnistuneesta käsinmaalauksesta, joka näyttää Nenan taidokkaissa hyppysissä tältä.




Laskin sitten rimaa ja päädyin kakkosvaihtoehtooni, jossa saisin sutata siveltimen asemesta pilkkutikun kanssa. Nena sai minut rakastumaan Essencen Pixie Dust lakkaan sekä A-Englandin Galahadiin tämän pilkuttelu-lakkauksen myötä. Valitettavasti itseltäni ei ole Galahadia, joten valitsin pienen googlettelukierroksen jälkeen kynsilleni Essencen Let’s Get Lostin. Itselläni ei ole mitään hajua kuinka lähellä Galahadia sävy todellisuudessa on mutta kuvissa näyttää toimivan ihan mallikkaasti. Pixie Dust puolestaan on ehdotonta tuijottelumateriaalia. Lakka on upea duochrome topperi, jonka sävy vaihtelee pinkin, oranssin ja vihertävän väreissä. Olen omistanut tämän jo ties kuinka kauan, mutta Nenan lakkausten myötä vasta tajusin lakan ihanuuden.




Lakkasin siis kaikille kynsille Let’s Get Lostia kaksi kerrosta ja päälle kerroksen Pixie Dustia muihin kynsiin paitsi peukkuun ja nimettömään. Evotus (EVO = Et Vain Osaa) nosti taas päätään ja olin sössiä jopa yksinkertaisen Pixie Dustin levittämisen. Tällä hetkellä tuntuu, että aluslakan levittäminen tasaisesti on jo täysin mahdoton tehtävä! Olin kuitenkin päättänyt viedä homman vaikka kunniattomasti loppuun, joten lakkasin peukalon ja nimettömän teippien avulla puoliksi valkoiseksi. Tämäkin oli mennä metsään, koska Ginan valkoinen vetelee viimeisiään eikä pullosta tullut enää muuta kuin jankkia. Vaihdoin lakan Avonin Iceberg Whiteen ja johan alkoi sujua. Voin muuten yhtyä Emman suosituksiin tämän lakan osalta. Lakka on pigmenttistä muttei paksua ja levittyy tasaisesti kynsille jo yhdellä kerroksella.




Tässä vaiheessa kaivoin pilkkutikun esiin ja yritin sisäistää Nenan kynsilleen taikomat kuviot. Yleensä toimin pilkkutikun kanssa täysin summanmutikassa ja muutan suunnitelmia aina sen mukaan missä määrin sotken tikun kanssa. Nyt ei ollut varaa virheisiin, joten käsi tärisi kyllä muutaman hetken ennen kuin uskaltauduin ryhtyä rupeamaan. Käytin pilkutteluissa Avonin Iceberg Whitea, Ginan mustaa, Essencen Let’s Get Lostia sekä Hello Hipstersiä. Vihdoin ja viimein pääsin kaivamaan laatikosta myös OPI:n I Snow You Love Me –lakan, josta napsin muutaman holopalleron kynsille koristeeksi. Nyt taidan jättää ISYLM:n suosiolla pöydälle, koska näitä upeita glittereitä on pakko muistaa käyttää useammin.




Odotin varmaan tunnin ennen pikakuivattajan lisäämistä, koska olin varma, että saan koristelut sotkettua viimeistään tässä vaiheessa. Huokaisin helpotuksesta, kun kynnet olivat valmiit ja muistuttivat jopa hyvin paljon Nenan kynsiä. Omat kynteni ovat tosin lyhyemmät kuin Nenalla, joten vuodatin muutaman hikikarpalon yrittäessäni saada koko kuvion mahtumaan kynnelleni. Rakastan näitä kynsiä enkä olisi koskaan tullut keksineeksi tällaisia koristeluita itse. Oli todella hauskaa kokeilla astumista toisen kynsiin. Käykäähän muuten Nenan blogissa katsastamassa minkälaisen lakkauksen hän on duplikoinut mani swapiin. Tätä kirjoittaessani en tiedä vastausta itsekään, joten jännityksellä odotan maanantai-aamua.

Inspiroiduin näistä pilkuttelulakkauksista niin paljon, että päätin tehdä heti perään oman versioni Nenan kynsistä. Mutta siitä lisää huomenissa ©



Sunday, August 30, 2015

Stamps Like an Egyptian


Arvatkaapas mitä? Tämä on blogin 200. postaus!!! Samalla lähestytään uhkaavasti myös ensimmäistä vuosipäivää, joka koittaa syyskuun puolenvälin tienoilla. Tänään halusin tehdä juhlan kunniaksi oikein spesiaalit kynnet blogiin, joten varautukaa kuvatulvaan.




Karoliina esitteli heinäkuussa Bones and Lillies –blogissaan ihanan Killstarin egyptiaiheisen mekon. Olen aina ollut ihan höpsönä muumioihin, pyramideihin, hieroglyfeihin ja pillerinpyörittäjiin. Ala-asteella ensimmäinen urahaaveeni oli egyptologi! Killstarin mekossa yhdistyivät kaikki muinaisegyptiläiset elementit mustavalkoisen graafisessa kuosissa. En raaskinut tilata itselleni mekkoa, joten köyhäilin ja tilasinkin vain MoYou Londonin Explorer 02 –laatan.





Laatan saavuttua laitoin sen muhimaan laatikkoon sopivaa tilaisuutta varten ja mikäpäs sen parempi ja juhlavampi tilaisuus kuin blogin 200. postaus. Otin esiin kaikki CesarsShopista saamani uudet leimausvälineet ja tein jokaiselle kynnelle oman leimadecalinsa. Nefertiti pääsi maailman kauneimpana naisena kunniapaikalle keskisormeen ja Tutankhamonin sarkofagin naamio sai arvoisensa paikan nimettömästä. Kaikkinäkevä silmä mahtui sopivasti pikkurilliin ja etusormesta paikkansa löysi egyptiläinen kissa. Peukaloon sovitin muinaisen egyptiläisen vartija-taistelijaheebon.





Väritin leimadecalit kimaltelevilla jalokiviväreillä. Kullan virkaa toimittaa China Glazen Mingle with the Kringle, joka oli juuri sopivan säihkyvä muinaisegyptiläisiin koristeluihin. FUN:in Starry Night of the Summer oli ehdoton valinta siniseksi väriksi, koska tästä arvokkaamman oloista lakkaa on vaikea löytää. Vihreä jalokivilakka on luonnollisesti OPI:n duochrome Green on the Runway. Perfect Sandin S52 toimittaa rubiinin virkaa koristeluissa ja jäi näköjään pois pullokuvasta, sorry!




Koin muutamia kauhunsekaisia hetkiä pohtiessani pohjalakkaa kynsille. Muutaman kynnen halusin erittäin blingiksi FUN:n Million Dollar Dreamilla (H), jonka alle lakkasin ensin kerroksen DaLen New Messiahia. Muille kynsille en sitten osannutkaan valita sopivaa lakkaa. Tiesin, että joku nude sen pitäisi olla mutta melko lämmin sellainen, jotta tunnelmasta tulee mieleen Egyptin kuuma aavikko. Olin vähällä valita jonkun glass fleck –lakan pohjalle mutta onneksi muistin Gina Tricotin kevyen kultashimmerisen ruskean sävyn Clay Mouse.




Oli muuten ensimmäinen kerta kun kyseinen lakka pääsi kynsille asti, muttei takuulla viimeinen. Tämä lämmin ruskean sävy on todella kaunis, vaikka epäilin sen näyttävän rumalta omaa ihonsävyäni vasten. Ruskeat lakat ovat siitä jänniä, että niiden sopivuus ihonväriin selviää vain ja ainoastaan lakkaamalla. Sama ongelma itselläni on vaaleanpunaisten lakkojen kanssa. Jos niitä ruskeita cremelakkoja löytyi 36 kappaletta niin vaaleanpunaisia löytyykin sitten vastaavasti tasan kuusi. Tästä voisi melkein jo päätellä, etten ole babypinkin ystävä. Olen silti vakaasti aikonut hankkia OPI:n Mod About Youn kunhan se sopivasti tielleni osuu! 





Näiden kuvien myötä siirrytään vähitellen kohti syyskuuta. Huomenna olisi vielä tiedossa Mani Swap mutta kenen kanssa… se selviää sitten huomenissa ©.



Friday, August 28, 2015

Flakies, Anyone?


Käsi ylös kuka tykkää flakies-lakoista?! Minä, minä, minä! Tämä lienee yhtä selvää blogia tutkailevalle, kuin suuri rakkauteni ruskeita lakkoja kohtaan, heh heh. Alkuviikosta hankittiin todistusaineistoa ja oikeutusta ruskeille lakoille, joten näköjään sama touhu jatkuu nyt flakiesien suhteen.




Omistin pitkään ainoana flakies-lakkana vain Color Clubin The Uptownin, joka on pullossa puhdasta rakkautta. Kynsille asti en ole tätä lakkaa kuitenkaan koskaan saanut. Jotkut lakat ovat ilmeisesti tuijottelulakkoja ihan oman pullonsa takia eikä niitä tule käytetyksi kynsillä lainkaan. Joku aika sitten ostin Dance Legendin Candy Flakes –kokoelmasta Final Fantasyn, joka on (jos mahdollista) vielä kauniimpi kuin The Uptown. Ainakin se on todella uniikki lakka punaisella taustashimmerillään. Kun MiNailsillä oli lakat alennuksessa puoleen hintaan, hamstrasin muitakin kokoelman lakkoja itselleni ja huomasin, että näistähän riittäisi jo jokaiselle kynnelle omansa.





Sanoista tekoihin ja kynsien kimppuun. Lakkasin ensin kynnet yhdellä kerroksella Ginan mustaa ja sen jälkeen levitin jokaiselle kynnelle oman flakies-lakkansa. Peukussa on The Uptown ja etusormessa Final Fantasy. Keskisormessa on sininen jelly Sun Still Sleeps ja nimettömässä oranssinen jellykaunotar Sweetest Thing. Pikkurillissä koreilee pinkki jelly Lollypop. DaLen lakkoja voisi lakata myös ihan pelkiltään ja muutamalla kerroksella saisi kauniit flakiesjellyvoikkarit aikaiseksi. Halusin nyt kuitenkin nähdä kuinka paljon lakat eroavat mustan päällä.




Sun Still Sleeps ja The Uptown näyttävät yllättävän samanlaisilta mustan päällä. Valoa vasten The Uptownin duochromemaisuus tulee paremmin esiin ja oranssiset flakiet pomppaavat esiin. Pikkurillin ja nimettömän kohdalla jellylakkojen sävy muuttaa lakkauksen kauniin syksyisen ruskaiseksi. Näitä kahta pitäisi kyllä ehdottomasti testata myös valkoisen päällä. Lempparinani jatkaa edelleen etusormen Final Fantasy, jonka flakiesit vaihtavat väriä sähkönsinisen ja kirkkaanvihreän välillä. Punainen shimmer jellyn pohjalla tuo lakkaan jotenkin avaruusmaista ulottuvuutta. Jos tästä kokoelmasta haluaa omistaa yhden lakan, se on ehdottomasti Final Fantasy.



Flakies-lakoissa on mielestäni parasta niiden monikäyttöisyys. Tämäkin lakkaus näyttäisi aivan erilaiselta valkoisen pohjan päälle toteutettuna. Kiinnostaisiko teitä kenties nähdä kyseinen versio täällä blogissa? 



Wednesday, August 26, 2015

How Great Is Your… craving for matte nail polish?


Kuten maanantaina uhkailin on heti luvassa lisää ruskeita kynsilakkoja. Syksy on tullut ainakin omaan kynsilakkamaailmaani, joten mikäli ulkona vallitsee odottamaton intiaanikesä kuvitelkaa itsenne keskelle sateen piiskomaa bussipysäkkiä. Tuuli riepottelee sateenvarjoanne ja läiskii kasvoillenne Sveitsin kokoisia vaahteranlehtiä, jotka äitipuu on hylännyt ruumiistaan ja lehtivihreästään. Juuri kun bussi on kaartamassa pysäkille pudotatte matkakorttinne Jäämerenkylmään lammikkoon ja bussi kurvaa nenänne edestä kyykistyessänne noukkimaan korttia lätäköstä. Oletteko jo tunnelmassa?




OPI:n Nordic-kokoelman tumman suklainen How Great Is Your Dane? oli pakkohankinta viime vuonna. Ruskeiden ja nudejen sävyjen kanssa voi mennä helposti metsään ja päätyä omistamaan viisi täsmälleen samansävyistä lakkaa (en myönnä mitään). HGIYD on ainakin omassa tikkurenkaassani uniikki ruskean sävy. China Glazen Don’t Get Derailed on melko samanlainen tummuusasteeltaan mutta se taittaa selkeästi vihreään. IsaDoran Metropolitan on puolestaan vielä muutaman asteen tummempi kuin OPI. China Glazen Community taasen taittaa punaiseen ja on hitusen vaaleampi kuin HGIYD.




Olin miettinyt ostavani OPI:n You Don’t Know Jacques! –lakan mikäli siihen joskus törmään. Törmäys tapahtui FeelNordicin nettikaupassa, jossa selailin 7,95€ maksavia OPI:n lakkoja (alennuksen saa, kun käyttää kaupassa 40€). Bongasin YDKJ:n mutta tarkemmalla syynäilyllä se paljastui lakan Suede-versioksi, ainakin kuvan perusteella. Nappasin lakan heti ostoskoriin, koska itselleni olisi aivan sama kumman version saisin kotiini. Kun paketista sitten paljastui Suede-versio alle 8€:n hintaan, olin enemmän kuin iloinen. Vielä iloisempi olin, kun luin netistä, että tavallinen YDKJ on dupe Color Clubin Positively Poshin kanssa, jonka jo omistan!




Näillä lakoilla lähdettiin tämän päiväiseen syyslakkaukseen. En edelleenkään muistanut/kärsinyt/viitsinyt/jaksanut lakata suede-lakkaa paljaalle kynnelle (eli geelille) vaan sudin sen peel offin ja aluslakan päälle. Jos lakka ei tästä tykkää niin se on lakan ongelma, ei minun ongelmani! No eihän se tykännyt! YDKJ teki samat rakoilutemput kuin La Paz-itively Hot Matte viime viikolla. Onneksi olin jo varautunut tähän mahdollisuuteen ja levitin rauhassa päälle lisää lakkaa. Kolmella kerroksella sain repeämät piiloon, mutta voin nyt käsi sydämellä sanoa ettei näistä OPI:n matte/suede HTF-lakoista ole kuin harmia. Sama sävy löytyy myös Cuccion Precious Metals –kokoelmasta ja näillä lakoilla saa sentään tasaista jälkeä ja niitä voi jopa käyttää leimaamiseen. Onneksi en maksanut tästä reppanasta itseäni kipeäksi. Arvatkaa vain harmittaako, että jätin tämän ruskean sävyn hankkimatta Cuccion kokoelmasta, kun ajattelin OPI:n korvaavan sen paremmin kuin hyvin. Pyh ja Pah!




Miksi korjata jotain, jos se ei ole rikki? Sininen sävy toimi maanantainakin ruskean kaverina, joten miksei se toimisi uudestaan? Tällä kertaa pääsin vihdoin testaamaan MiMaxilta tilaamiani niittistrasseja. Jostain syystä pidän koristeista, jotka on leikattu niittimäisen teräviksi eikä kärkeä ole typistetty strassimaiseksi timanttileikkaukseksi (ymmärsikö kukaan?). Näitä kun löytäisi AB-pinnoitteella pieninä Swarovski-kristalleina. Niitä näkee harva se päivä instassa kokokynnen koristeluina mutta myynnissä en ole näitä missään nähnyt.




Koristelut lähtivät taas hieman lapasesta, kuten timangien kanssa usein tuppaa käymään. Lisäsin niitistrassien sekaan vielä ”muutaman” SannaTara Nail Artilta saamani supershine palleron ja kuorrutin koko komeuden kirkkaalla päällyslakalla. Suede ei siis tänäänkään päässyt näyttäytymään mattana mutta nätti se on kiiltävänäkin. Ilmeisesti pikakuivattaja pitäisi poistaa näköpiiristäni kun yritän lakata mattalakalla, koska muuten se kyllä löytää tiensä kynnelle.

Sanoisin, että kahden kokeilun perusteella sininen ja ruskea sopivat erinomaisen kauniisti yhteen. Mitä mieltä te olette?




Monday, August 24, 2015

I Heart Leopard Print… and Brown Nail Polish


Olen huomannut julistavani vähän siellä sun täällä kuinka paljon pidän ruskeasta väristä kynsilakassa. Tämä on empiirinen fakta, joka on todennettavissa mm. laskemalla ruskeiden cremelakkojen tikkurinkulan tikut… 36 ruskeaa cremeä. Tähän tulee tietysti päälle vielä erikseen hololakat, glitterit, matat, tekstuurit ja erilaiset shimmerit. Eli kyllä tässä jossain sadan hujakoilla liikutaan. Miksei ruskea lakka sitten esiinny kynsilläni jatkuvasti? Ei aavistustakaan!





Nyt päätin ottaa ruskeaa härkää sarvista ja tuoda estradille muutamat kauneimmista ruskeistani. Jostain syystä pidän erityisesti OPI:n ruskeista ja nuden sävyisistä lakoista ja ostan jokaisen näkemäni villinä ihastuksesta. Tällä kertaa päädyin kahteen suklaiseen vanukaslakkaan, jotka olen hankkinut jo hyvän aikaa sitten ilmeisesti ihastuttamaan Helmerin laatikostoa. A-Piers to Be Tan kuuluu OPI:n vuoden 2013 syyskokoelmaan nimeltä San Fransisco. Juuri tällaista sävyä ei kokoelmassani ole toista, koska yleensä pidän enemmän hieman kylmemmistä violettiin tai harmaaseen taittavista ruskean sävyistä. Tämä sävy on terracottaisen lämmin ja syvän syksyinen. Sen vaaleampi serkku on vuoden 2014 Nordic-kokoelman Going My Way Or Norway?, jonka valitsinkin kaveriksi lakkaukseen.





Koko idea ruskeaan lakkaukseen lähti oikeastaan pöydällä majailevista Mundo de Uñasin leimauslakoista, jotka sain Tintiltä ilmaistuani oman perversioni näiden lakkojen hajua kohtaan. Joukossa oli ihana suklainen ruskea… sellainen kunnon 70% tummasuklaa, jonka olisin voinut kaataa kitusiini ellei haju olisi muistuttanut kyseessä olevan liuotin suklaan asemesta. Näitä kolmea ruskeaa lakkapulloa tuijotellessani tajusin, miksi ruskeaan sävyyn on niin hankala tarttua. En osaa yhdistää siihen mitään! Uusimmassa Nail It! –lehdessä oli inspiraatiokuvana kaadettu kahta lakkaa keskenään kauniiksi kuvioksi ja lukiessani lehteä yön pimeinä tunteina sain itsekin näistä sävyistä inspiraation. Koko lakkaus pamahti päähäni siltä istumalta. Farkkusinistä, ruskeaa, leopardiprinttiä ja sydämiä!




Tein seuraavana aamuna muoville lakkalevyjä, joille leimasin leoprinttejä MoYou Londonin laatalta Time Traveller 80’s 04. Leikkasin kuivuneista lakkalaatoista kuvioleikkurilla sydämiä ja koristeet olivat valmiina. Kynnet lakkasin jo mainituilla ruskeilla sekä Essien Smooth Sailingillä, joka on uusin rakkauslakkani ja näkyi kynsillä jo viime viikolla (kliks). Leimasin samoja leoprinttejä kynsille ja painelin sydänkoristeet lakkaan kiinni. Muutama kerros päällyslakkaa ja homma oli sitä myöten valmis. Voihan sen tuplaleimaamisen näinkin tehdä! 

Tykästyin kynsiin ihan tosissani ja erityisesti rakastuin uudestaan ruskeisiin OPI:n cremelakkoihin. Lisää ruskeita OPI-kynsiä ei siis tarvine kauaa odotella.




Sunday, August 23, 2015

Sunnuntain meikkileikki – Värillä on väliä


Keltaiset hiukset ovat siitä jännät, että meikkien kanssa saa vedellä aika reilulla kädellä. Näiden kanssa ei oikein perusnude meikitön meikki tahdo sopia. Ratkaisin tosin tämänkin ongelman eräänä päivänä, kun keksin, että mihin tahansa meikkiin voi laittaa kirkkaankeltaista luomiväriä silmän sisäkulmaan (tyyliin paljon) ja meikki on kuin taiottu sopimaan yhteen hiusten kanssa.





Olin aikeissa toteuttaa tänään juurikin tällaisen nudemeikin keltaisella tujauksella mutta katsokaahan nyt tuota lopputulosta. Niin, että missä se nude on? Käsiini tarttui kuin itsekseen BH Cosmeticsin 88 Cool Matte paletti ja värikimara löysi tiensä paletilta silmäluomilleni. Oranssia, korallia, violettia, purppuraa, keltaista…! Näemmä aivan turha yrittää suunnitella meikeissä mitään sen enempää kuin kynsilläkään. Tulee mitä tulee.





Näistä silmämeikeistä kyllä tykkäsin paljon. Jotenkin tuolla BH Cosmeticsin paletilla on aivan järjettömän upeita oranssisen auringonlaskun sävyjä. Olen melko varma, että ne tulevat kulumaan loppuun ennen kuin olen päässyt edes testaamaan kaikkia paletin 88 sävyä.




Huulille yritin ensin laittaa neonpunaista kestopunaa mutta lopputulos oli niin hirveä, että meni heti vaihtoon. Toisella yrittämällä käytin kiltisti silmämeikin sävyjä eli korallia (Makeup Revolution Salvation Velvet What I Believe) ja purppuraa (LA Splash Criminal). Töpöttelin huulipunasiveltimellä sävyjä liukuvärimäisesti yhteen ja lopputulos oli aika veikeä ©.

Meikkaatteko te ihan fiilispohjalta vai täysin suunnitelmallisesti?



Friday, August 21, 2015

La Paz-itively Difficult Matte Polish


Tilasin mielenhäiriön vallassa OPI:n La Paz-itively Hot Matten enkä oikein vieläkään tiedä miksi. Sävy on oikein kaunis kirsikkainen sinertävällä shimmerillä mutta itselleni väri on melko vieras. Lakka päätyi laatikkoon muiden OPI:en kanssa ja vietti siellä hiljaiseloa, kunnes eräänä iltana piti saada nopeasti jotain kynsille seuraavaa päivää varten.





Sain jostain päähäni lakata mattalakoilla (syyttävä sormi osoittaa Taina sinuun :)), joten valitsin ensiksi mieleen tulevat yksilön kynsille. Essencen The Black Cat oli mustien lakkojen top10-listallani, eikä suotta. Lakka levittyy ja tasoittuu kuin unelma eikä sen kanssa tarvitse kikkailla tippaakaan mattalakoille tyypillisillä tavoilla. Lopputulos on upea musta nahkaisen lateksimainen pinta. Sen enempää ajattelematta lakkasin La Pazia aluslakan päälle. Yritin olla mahdollisimman nopea sekä levittää lakkaa paksusti ja mahdollisimman vähillä vedoilla.




Eipä sitten tullut mieleeni, että La Paz on julkaistu vuonna 2009 eli sen ominaisuudet eivät luultavasti yllä vuoden 2015 Essencen halpislakan tasolle. Katsoin kauhulla kynsiäni, joille alkoi lakan levittämisen jälkeen muodostua cracklemaisia railoja. Siis tämä olisi pitänyt levittää suoraan kynnelle ilman aluslakkaa (ja luultavasti voodootaioistakaan ei olisi ollut haittaa)! Koska olen laiska, en jaksanut aloittaa alusta vaan levitin päälle toisen paksun kerroksen kauhulakkaa. La Paz kuivuu ääntä nopeammin, joten omalla hitaalla lakkaustavallani toinen puoli kynttä oli jo kuiva ennen toisen puolen valmistumista. Kaksi paksua kerrosta siis kuivuivat kyllä nopeasti mutta lopputulos ei ollut niin kauniin tasainen kuin millaisena tämä lakka esiintyy googlen kuvissa. Eikä satiininen pinta sytyttänyt tippaakaan.




Keksin sitten tarttua Pet’lan Wishes-laattaan, jolta löytyy kisun nassu ja raapimajäljet. Päätin hylätä mattaidean ja leimata kaikkiin kynsiin kisukuvioita. Mustana leimauslakkana on Kaleidoscope by El Corazon ja kirsikkaisena metallilakkana Models Ownin Chrome Cerise. Peukaloissa on lähikuvat kissan silmistä ja muissa kynsissä raapimajäljet. Olin jo huomattavasti tyytyväisempi kynsiin saatuani leimat paikoilleen mutta jotain kynsistä vielä uupui. Kaivoin laatikosta esiin Essencen glitterlakan Jewels in the Pool ja koristelin mustia raapimajälkiä sekä kissan silmiä sinisellä glitterillä. 




Olisin halunnut samaa glitteriä myös Chrome Cerisellä leimattuihin kynsiin, mutta valitettavasti glitterlakan pohja on sininen jelly eikä se olisi näyttänyt hyvältä kirsikan päällä. Pelastajaksi saapui Colour Aliken hololakka 516, joka sopi sävyltään täydellisesti leimojen päälle pilkutettavaksi. Päälle vielä kerros pikakuivattajaa ja nukkumatti kutsui jo luokseen. En tiedä mitä teen kun HK Girlin täyttöpulloni loppuu! Olen tottunut menemään suihkuun, saunaan tai nukkumaan 10 minuuttia kynsien lakkaamisen jälkeen (älkää kysykö miksi kukaan tekisi näin), joten saa nähdä löytyykö maailmasta toista pikakuivattajaa, joka sallii minun jatkaa huonoa suunnitelmallisuuttani.





Seuraavana aamuna kuvasin kynnet ja jumatsuikka, että näistä tulikin hienot! Sininen glitter kimaltelee ihanasti raapimajäljistä ja La Paz on ehdottomasti kauniimpi kiiltävänä. Mustat kynnet pinkeillä leimoilla eivät ole yhtä hienot mutta tuovat sentään jotain vaihtelua kynsiin. La Paz saa tällä esityksellä synninpäästön mutta soisin OPI:n tekevän uusia nykyaikaisia mattalakkoja, jotka levittyvät yhtä upeasti kuin Essencen The Black Cat. Essencen syysuutuuksissa on kaksi uutta mattalakkaa tähän sarjaan, punainen ja valkoinen. Ne pitää kyllä käydä jostain noukkimassa.

Oli muuten taas todella nerokas ”pikalakkaus ennen nukkumaanmenoa”! Sorkin lakkalaatikoita läpi märillä kynsillä ja kaivelin leimausvälineitä esiin pinsettien kanssa. Käykö teille koskaan niin, ettei suunnitelma pidä (tai sitä ei ole) ja päädytte tonkimaan koriste- ja lakkalaatikoita märillä kynsillä? 




Wednesday, August 19, 2015

Pseudomangaa ja siirtokuvia – Part II


Voin kertoa heti aluksi, että näistä kynsistä pidin todella paljon. Eli kannattaa näköjään kaivaa ne itselle oudot väritkin joskus esiin, koska erilaisilla yhdistelmillä nekin saa toimimaan todella hyvin. IsaDoran Bird of Paradise on ensimmäinen ostamani IsaDoran lakka. Olin juuri hankkinut Michael Korsin oranssin nahkalaukun ja halusin ehdottomasti löytää samansävyisen kynsilakan. No joo, tällä sävyllä mentiin metsään ja lujaa mutta en todellakaan tiennyt vielä silloin (noin kolmen lakan omistajana), että oranssit ja punaiset sävyt tummuvat kuivuessaan jopa monta astetta. Pullossa tämä sävy on melko lähellä laukun väriä mutta kynsillä lakka on kyllä enemmän tomaatinpunainen.





Olin taas unohtanut miten laadukkaita IsaDoran lakat ovatkaan. Lakkaaminen oli kuin sielunhoitoa ja lopputulos kiiltävä kuin vastamaalatun auton konepelti. Tämäkin crellymäinen koostumus tasoittui täydellisesti itsestään ja olin lähes murheen murtama, etten saanut lakata kynsille kuin kaksi kerrosta. Pikkurillissä on juuri kotiutunut Essien glass fleck-shimmer-hitula-mikälie ihanuus nimeltään Smooth Sailing. Lakka on farkunsininen ja olen korviani myöten rakastunut tähän yksilöön, kuten myös jokaiseen vastaavan koostumuksen omaavaan Essien lakkaan. Mochachino on vaaleanruskea versio tästä lakasta, Parka Perfect sekä Cashmere Bathrobe ovat samantyyppisiä mutta hituloita on niissä hieman vähemmän. Teen nyt tässä julkisesti virallisen etsintäkuulutuksen. Jos joku tietää muita Essien vastaavia glass fleck –lakkoja, PLEASE jakakaa viisautenne kanssani!





Halusin Bird of Paradisen päälle jotain koristeluja ja tuijoteltuani lakkatikkuja yhden kokonaisen päivän keksin, että ratkaisu on jälleen kerran hiekkaraita. Hiekkalakat toimivat mielestäni järjettömän hyvin raitoina ja raitojen tekeminen niillä on paljon helpompaa kuin tavallisilla lakoilla, koska jostain syystä rajoista tulee aina tarkat. Asettelin koristeteipit kynsien keskelle ja lakkasin väliin raidan Clichén persikkaisella mattahiekkalakalla Mini Saia. Peukaloon ja keskisormeen asettelin Essien Blancin päälle pseudomangatyylisiä japanittaria sävyihin sopivissa asusteissa. Siirtokuvien asettelu oli jälleen hidasta puuhaa (kuten eilisessäkin postauksessa kävi jo ilmi) mutta lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen.

Tomaatinpunainen ei ole koskaan ollut itselleni läheinen väri mutta näillä kynsillä se tykitti melkein yhtä lujaa kuin vanha kunnon musta!