Thursday, June 30, 2016

Stiletto


Heidi teki blogissaan hetki sitten upeat viiden värin liukukynnet. Samalla aloin itsekin miettiä kuinka monta eri lakkaa liukuun saisi mahdutettua. Kyllä muuten oli viisi maksimi itsellänikin (ainakin näin ensiyrittämällä), vaikka kynnet ovatkin paljon pidemmät kuin Heidillä. Jouduin käyttämään sienen kolmionmuotoista osaa, joka oli pituudeltaan juuri kynsien mittainen. Sienen pitäminen näpeissä noin päin hassusti ei ollut yhtään mukavaa ja sotkin toisen käden kynnet lakkaan. Ärräpäät siinä taas lentelivät.




Aloitin liukuvärin töpöttelyn paljailta kynsiltä, joten sain sienestää aika monta kerrosta peittävän ja tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Tein liu’un toisiaan lähellä olevilla sävyillä mutta tätä pitää kyllä kokeilla myös värikkäämpänä versiona. Tämä oli nyt tällainen testierä. Liukuvärissä on mukana viisi Colour Aliken hololakkaa: 512, 518, 495, 496 ja 513. Pähkäilin sävyjen järjestystä ikuisuudelta tuntuneen ajan ja lopulta päädyin sijoittamaan vaaleimmat sävyt päihin ja tummimman keskelle. Lopputuloksessa tämä korostaa hauskasti kynnen kaarevaa muotoa.




Lakkasin liukuvärin päälle kerroksen Seche Viteä ja odottelin kymmenisen minuuttia pinnan kuivumista riittävästi vinyylejä varten. Halusin korostaa stilettomuotoa, joten asettelin kynsille stensiilit RockNailStar-arkilta nimeltä Stiletto. Arkilla on sekä teräviä vinyyleitä että stensiilejä, jotka ovat kerrankin tarpeeksi pitkiä myös näille kotkankynsille. Lakkasin stensiilin sisäosan Moyran sähkönsinisellä tekstuurilakalla 854 ja poistin nopeasti stensiilin märän lakan ympäriltä.




Jälleen kerran nämä vinyylit näyttivät mihin pystyvät. Kolmioista tuli mahtavan terävät ja vinyylien asettaminen suoraan oli helppoa. RockNailStar saa kyllä täyden pinnat edelleen. Arkit ovat isoja 18x15cm ja ne sisältävät vinyyleitä vaikka kuinka moneen lakkaukseen. Kansilehdessä on toisella puolella ohjeet vinyylien käyttöön ja toisella puolella upeita inspiraatiokuvia juuri tämän kyseisen vinyylin käyttöä varten. Itse en enää muihin vinyyleihin edes koskisi. Vähän sama homma siirtokuvissa, joissa MILVit ovat ehdotonta parhautta. Kyllä venäläiset osaavat nämä kynsihommelit! Molempia saa onneksi tilattua CesarsShopin laajasta valikoimasta. Kauppaan on muuten tullut myös edullisempia minivinyyliarkkeja, joissa on uusia ihania kuvioita. 





Painelin tekstuurilakkaan hopeiset pienet kolmioniitit ja rukoilin niiden pysyvän paikoillaan ilman päällyslakkaa. Ja kyllä muuten pysyivät, jopa suihkussa. Stilettovinyylit stilettokynsissä on aikalailla varma resepti, joka toimii aina. Näitä voisi askarrella vaikka joka päivä ihan ilokseen.

Mukavaa kesäkuun viimeistä päivää joka iikalle!



Tuesday, June 28, 2016

Lahjapaperikynnet


Clairestelle8:n haasteessa olisi vuorossa glitterkynnet. FUNin glitterpommeilla leikkimisen jälkeen pää löi autuaasti tyhjää enkä ollut varma tulisiko hommasta mitään. Eräänä iltana pengoin Essence-laatikkoani ja löysin kätköistä kaksi upeaa lakkaa, jotka ovat kumpainenkin majailleet laatikossa käyttämättöminä niin kauan, ettei kehtaa edes kertoa. Tilasin Essencen Twilight-saagan nimikkolakkoja joskus muinoin Bulgariasta. Kotiutin kolme tummaa glass fleck –herkkua enkä voi kuin ihmetellä miksen ole käyttänyt näitä ennen. Ehdottomasti Essencen parhaimmistoa.





Tällä kertaa Twilight-lakoista valitsin kynsille violettiin vivahtavan Alice Had a Vision –Again nimisen crellyn. Lakassa on ohut musta crellypohja, joka on täynnä multichromena hehkuvia glass fleckejä. Kaksi kerrosta peittää ja antaa kynsille syvän mustanviolettisen sävyn huimalla kimmellyksellä. Toinen laatikosta kaivamani lakka oli kirkaspohjainen glitterlakka Only Purple Matters. Mukana on pientä violettista ja hieman isompaa pinkihtävää glitteriä. Levitin tätä kerroksen glass fleckin päälle ja olin pyörtyä ihastuksesta. Kannattaisi mennä useamminkin tonkimaan omia lakkavarastoja.





Pysäytin lakkailut tähän ja ihailin kynsien kimallusta yön yli. Jouduin taas vetämään puuvillahanskat käteen sängyssä, koska lukemisesta tai nukkumisesta ei tullut mitään tuijotellessani kynsiä hämyisessä valaistuksessa. Tässä vaiheessa en ollut edes ajatellut jatkokoristeluja, enkä ollut asennoitunut tekemään näistä haastekynsiä. Kunhan testailin muutamaa lakkaa päällekkäin.




Seuraavana aamuna lakat näyttivät edelleen niin kauniilta, että päätin jatkaa glitteriyttämistä ja valita sittenkin juuri nämä kynnet haasteeseen. Ostin jo pari vuotta sitten messuilta Mereneidin kultaista hologlitteriä, joten eiköhän senkin purnukan ollut aika tulla korkatuksi. Asettelin kynsi kerrallaan irtoglittereitä märän kirkkaan lakan päälle ristiin ja rastiin. Herra BTN kävi välillä ihmettelemässä äherrystä ja toteamassa, että huvinsa kullakin. Pitkällisen asettelu-urakan ja semi-ikävän niskajumin jälkeen lisäsin glitterien päälle vielä kaksi kerrosta Seche Vite –pikakuivattajaa lasittamaan glitterpommeja.




Kultainen ja violetti sopivat aina yhteen, mutta jotenkin näistä tulee mieleen joulu. Ei sillä, kyllä tällaista lahjapaperia kelpaisi repiä auki. Tuijottelumateriaalia ehdottomasti! Nyt haluaisin tehdä samantyyppiset kynnet monokromaattisina, esim. mustavalkoinen olisi aika pommi.




Sehän onkin muuten sitten kesäkuun haaste taputeltu. Saas nähdä mitä kivaa Clairestelle8 keksii ensi kuulle.



Thursday, June 23, 2016

Kevään kaipuu – Oodi kynsilakalle


Näin keskikesän juhlan aatonaattona on hyvä tilaisuus palauttaa mieleen se vähemmän mieluinen vuodenaika. Muistatteko vielä aurinkoisen talvipäivän? Aurinko tekee parhaansa tiristääkseen jääpuikoista muutaman pisaran ja räystäät tiputtelevat hiljalleen. Ulkona on kirkasta ja kirpeää. Auringon kultaiset säteet tuikkivat petollisen kultaisina mutta aamuinen ovenavaus paljastaa totuuden ensimmäisellä kuuraisella uloshenkäyksellä. Lumi peittää vielä maata ja taistelee viimeiseen kiteeseen asti olemassaolostaan. Me pohjoisen ihmiset tunnemme vuodenaikojen vaihtelun ihmeet, ja joka vuosi käännämme katseemme kohti ensimmäisiä auringonsäteitä kevään odotus rinnassamme.





Tuttu kevään odotusta kuvaava sanonta taitaa kuulua seuraavasti: ”maaliskuu maata näyttää, huhtikuussa lumet sulaa”. On tavallaan outoa, ettei suomen kielessä ole sanaa kuvaamaan tätä tilaa/tunnetta. Ehkä me emme vain ole kovin verbaalisesti kuvailevia ihmisiä, me jäyhät pohjolan ihmiset. Kylmä tai kuuma, sataa tai paistaa, mitä sitä sen enempää pohtimaan ja analysoimaan kun on kuoppa kaivettavana routaiseen maahan.




Väitetään, että eskimoilla on kielessään poikkeuksellisen monta lunta kuvaavaa sanaa. Pohjoisen kansaa hekin, ääriolosuhteiden ihmisiä, joille ympäristössä eli lumessa tapahtuvat muutokset ovat elintärkeitä selviytymisen kannalta. Tuskin kovin moni noista sanoista viittaa lumen sädehtivään kauneuteen, vaan arkiseen jokapäiväisessä elämässä toimimiseen. Romantikko minussa esittää kainon toiveen: Voisimmeko silti tuoda kieleen uuden sanan tuota aurinkoista – kevään odotuksen täyttämää - talvipäivää varten.




Tuo sana on nimittäin jo olemassa ja se juontaa juurensa latinaan. Aprīcitās tarkoittaa auringon lämpöä ja sen englanninkielinen vastine on apricity. Kevään odotus välittyy sanan huhtikuisen alkuperän kautta (April = huhtikuu). Olisiko niin mahdotonta tuoda suomen kieleen uusi kaunis sana, huhtikuisuus? Rakastan erityisesti juuri tuota kaipuuta, en niinkään itse kevättä tai kesää. Kaipuu on pieni kivistävä tunne rinnassa, epävarmuus siitä tuleeko vehreys, kesän tuoksut ja lämpö sitten kuitenkaan enää tänä vuonna takaisin. Yksi auringonsäde kaamoksen jälkeen riittää laukaisemaan huhtikuisuuden ja kääntää suupielet ylöspäin. Jospa kuitenkin. Ehkä kevät tulee, myös tänä vuonna, auringon siivillä!





Kynsillä sveitsiläisen indielakkamerkin Cadillacquerin Petrichor-kokoelman omasta milestäni kaunein lakka. Jokainen kokoelman helmi on nimetty erikoisten ja suotta unholaan jääneiden sanojen mukaan. Petrichor itsessään tarkoittaa tuoksua, joka syntyy sateen kastellessa kuivan maan. Apricity on vaalea harmahtavan minttuinen crelly violeteilla ja purppuraisilla glittereillä. Mukana on myös Cadillacquerille tuttua pientä neliöglitteriä. Kiitos Madeleine jälleen yhdestä upeasta kokoelmasta ja kiitos Hypnotic Polish, että muutaman kuukauden hikoilun jälkeen sain napattua tämän varastontäydennyksen yhteydessä ostoskoriini. Istuin kirjaimellisesti silmä kovana kellossa ja sormi hiirellä valmiina nappaamaan oman huhtikuisuuteni heti mikäli se tulisi takaisin valikoimaan. Ensimmäisellä kierroksella valitsin itselleni vain Equilibriumin sekä Momentumin ja hetken pelkäsin jo jääväni kokonaan ilman kevään odotusta ja auringon lämpöä.




Leimauksissa käytin Colour Aliken Lilac Sweater –lakkaa, joka on aivan hullun shimmerinen leimauslakka. Itse poistan kynsinauhoille menneet leimat teipillä (hyvin rasvatut kädet ennen lakkausta edesauttavat lakan irtoamista iholta) ja teen aivan viimeisen hienosäädön asetonilla. Etenkin näiden leimauslakkojen kansa kannattaa olla tarkkana tai shimmerhitulaa on joka paikka täynnä. Leima on ÜberChicin laatalta 6-01. Käytin leimaamisessa MoYou Londonilta vasta tilaamaani pyöreää ja isoa stickylöllöä stamperpäätä, joka toimi kuin unelma. Oma lempparinihan on MYL:n suorakulmalöllö, mutta se on nyt hieman liian pieni kynsilleni koko kynnen kuvioihin. Stickylöllö on vieläkin tahmaisempi ja tarttuu takuulla kiinni laattaan, ellei siitä pidä kiinni. Kunpa joku keksisi kirkkaan stickylöllön leimasimen lyhyellä leimasinvarrella. I’m just a girl, standing in front of a stamper, asking for it to pick up the image!

Aurinkoista ja lämmintä Juhannusta!



Tuesday, June 21, 2016

Picture Polish goes RockNailStar


Clairestelle8:n kesäkuun haasteessa olisi tänään vuorossa Zigzag/chevrons. Tykkään chevron-kuvioista ihan pipona ja olin ensin aikeissa tehdä haasteen leimaamalla. Sitten tapahtui jotain itselleni hieman epäselvää ja tulos on nähtävissä alla. Ei tullut leimoja vaan tuli vinyyleitä ja liukuvärejä.




Olen aivan rakastunut RockNailStar-vinyyleihin, joita saa Suomessa tilattua CesarsShopista. Helposti ajattelisi, että vinyyli on vinyyli ja sillä selvä, mutta on siinä vähän muutakin. Vinyylin tulee olla ohut, joustava ja hyvin tarttuva ilman että se vetää mukaansa lakkauksen poistovaiheessa. Joissain vinyyleissä on käytetty liimaa, joka tuntuu reagoivan lakan kanssa pehmentäen lakkapintaa ja irrottaen lakan. Toisissa taas liima on niin heikkoa, että lakka ei toki kärsi mutta ei se tarra kyllä pysy kynnelläkään ja vinyylit imaisevat lakkaa alleen tehden kuviosta epätarkan. Yksi ärsyttävä piirre stensiilimallisissa vinyyleissä on se, että stensiilien sisusosat jäävät usein kiinni tarraan, kun sen vetää irti alustastaan ennen kynsille laittoa. Siinähän sitten noukit pinseteillä pieniä tarranpaloja kuvioiden välistä.




Olen käyttänyt vinyyleitä aika hintsusti edellä mainittujen ongelmien vuoksi. Lisäksi omat kynteni (raksut) ovat pitkät ja kuperat, joten vinyylin saaminen kynnelle tasaisesti on melko haastavaa. Yleensä olen lakannut kynnet illalla ja tehnyt vinyylihommat seuraavana päivänä, koska vain tällä tavalla olen voinut varmistaa, etteivät vinyylit tuhoa tuoretta lakkausta. RockNailStar-vinyyleitä uskallan käyttää noin 10 minuuttia pikakuivattajan levittämisen jälkeen. Vinyylit tarttuvat kynteen kevyesti mutta tukevasti ja ovat tarpeeksi ohuita asettuakseen nätisti kaarevalle kynnelle. Ja mikä parasta, stensiilit lähtevät täydellisesti irti alustasta jättäen jokaisen pienen välipalasen taustapaperiin.




Löysin ilmeisesti (en todellakaan muista mikä sai suunnitelmat vaihtumaan leimaamisesta vinyyleihin) vinyylikasastani Thorns-nimisen vinyyliarkin, jolla on mm. tällaisia ihastuttavia vinottaisia chevron-kuvioita. Olen aina ihaillut monimutkaisia liukuvärikikkailuja, joita vinyylien avulla voi tehdä, mutta suurin osa niistä menee itseltäni korkealta ja kovaa. Ei taivu aivot kovin monimutkaisiin suunnitelmiin. Päädyin kuitenkin kokeilemaan triplaliukua kahteen eri suuntaan ja kuudella eri lakalla. Kuulostaa monimutkaiselta mutta ei se oikeastaan ollutkaan. Harmi, ettei turkoosin osan pitkittäisliuku välity kuvissa yhtä hyvin kuin livenä.




Levitin ensin kynsilauhoille lateksisuojan ja töpöttelin kolmea Picture Polishin lakkaa (Chillax, Salt Water, Whimsy) pitkittäissuunnassa paljaalle kynnelle noin kolme kerrosta peittävän tuloksen aikaansaamiseksi. Tässä vaiheessa kynnet näyttivät tosi kivoilta, koska toisella puolella kynttä oli turkoosi creme (Chillax) ja toisella puolella glass fleck-pommi (Whimsy). Levitin kynsille pikakuivattajan ja odottelin kymmenisen minuuttia ennen vinyylien asettamista kynsille. Tämä aika sujui rattoisasti latekseja poistaessa ja kynsinauhoja siistiessä. Alla olevassa kuvassa eri työvaiheita työvalaisimen alla (kännykällä) kuvattuna. Jännä miten turkoosi sävy näyttää tässä paljon todenmukaisemmalta kuin valoboksissa päivänvalolamppujen alla kuvattuna.




Chevron-kuvio tuli kätevässä stensiilissä, joka asettui kynnelle kuin itsestään. Inhoan stensiilien asettelua, koska kynnen ja tarran välillä on aina joku sähköinen vetovoima, joka imaiseen stensiilin kiinni kynteen ennen aikojaan. Tämä kuvio oli helppo kohdistaa ja sain sen aseteltua kynnelle tarkkaan leikkelemällä stensiiliä auki muutamista kohdista. Kaiken kaikkiaan tämä osoittautui stilettomallisille kynsille todella hyväksi stensiiliksi. Tein kynnen kerrallaan ja töpöttelin jokaiseen vuorollaan kolmea purppuraista Picture Polishin lakkaa (Spring, Allure, Mad Magenta) tällä kertaa vaakasuunnassa. Lakat olivat niin peittäviä, että töpöttelykierroksia tarvittiin vain kaksi. En tarvinnut edes lateksisuojaa, koska vinyylit itsessään suojasivat kynsinauhoja riittävästi.




Rakastuin näihin kynsiin ihan hulluna ja olin todella iloinen, kun kuvausvaloni sanoi sopparin irti juuri näiden kynsien kohdalla. Ei auttanut muuta kuin lähteä pikaiselle Ikea-reissulle ja hankkia nättien (mutta epäkäytännöllisten) valaisimien tilalle rumat (mutta toimivat) Tertialit. Sain hieman lisää pöytätilaa ja tasaisesti levittäytyvän valon enkä muutaman tunnin päästä enää edes osannut ärsyyntyä visuaalisesta haitasta. Hankin vahingossa 8W:n päivänvaloledit, vaikka tarkoitukseni oli ostaa 13W:n lamput. Saas nähdä, josko ensi viikolla tulee tehtyä toinen pikavisiitti Ikeaan. Siellä on sitä paitsi niin hyviä Sötsak Skumtopeja (eli suomeksi ja epäkorrektisti neekerinpusuja), että voisin ajella Ikean kautta ihan pelkästään niiden takia. Ja pehmiksen, ei saa unohtaa pehmistä!




Mitkä ovat teidän lempparivinyyleitänne (-vinyylejä???)?




Saturday, June 18, 2016

Beauty Corner FKA Kitchen!


Tapahtui niinä päivinä, että Malle kyllästyi ruokapöytään, joka nurisi kurjaa kohtaloaan keittiön nurkkaan ahdettuna. Neljän hengen pöytä oli tungettu niin tiukkaan väliin, että sen äärellä syöminen olisi onnistunut vain paperinohuilta hengiltä. Malle oli valloittanut pöydän (ja koko keittiön) omalle harrastukselleen, johon kuului mausteiden ja patojen asemesta glitteriä, kynsilakkaa ja meikkisiveltimiä. Jääkaapin läheisyys oli lähinnä mukavuuskysymys mikäli huikopalan tarve iskisi kesken kynsien lakkailun.





Vuodenvaihteen tienoilla Malle sai neronleimauksen, jonka puki siltä istumalta sanoiksi herra BTN:lle: ”Mitäpä jos myydään ruokapöytä pois ja mä teen keittiöstä itselleni meikkailu- ja lakkailupisteen”. Näihin sanoihin on saattanut päättyä monikin avioliitto, mutta tässä perheessä ei pienestä inistä ja herra BTN:kin päätyi vain tokaisemaan, jotta ”Anna mennä!”. Seuraavalla viikolla pöytä oli myyty (verhot vaihdettu) ja paperilla oli sisustusarkkitehtien kansainvälisestikin kadehtima suunnitelma uudeksi nurkkaukseksi. Tila oli ahdas mutta senttipeli ja järjestelmällisyys (suomeksi ”pilkunviilaus”) on ollut aina Mallen vahvuus.





Ikeareissulla saatiin tuhlattua juuri hankittuja ruokapöytärahoja ja eurot vaihtoivat omistajaansa. Tarkoituksena oli, ettei hommasta koituisi juurikaan ylimääräisiä kuluja vaan Malle myisi vaikka alushousut päältään saadakseen tarvittavat oravannahat kasaan (eihän se homma tietenkään ihan budjetissa pysynyt). Onneksi Malle ja herra BTN eroavat yhdellä merkittävällä tavalla toisistaan (no ehkä muutamalla merkittävällä tavalla). Siinä missä Malle näkee kasan paketissa olevia huonekaluja uhkana ja perääntyy kulmaan suunnittelemaan pakoa ulkomaille, herra BTN näkee lapsuuden Legot ja onnistuu vaivoin riisumaan ulkokenkiään ennen pakettien kimppuun hyökkäämistä.






Muutaman perkeleen vierailtua keittiössä, Malle palaa pääkallopaikalle (tässä taloudessa sekin tulee höyhenillä varustettuna, ks.kuva) ja silmien edessä avautuu… täsmälleen sisustussuunnitelman mukainen kuva (mä oon niin HYVÄ!) ja yksi väsynyt mutta onnellinen ruuvinvääntäjä hyvin ansaittu olunen näpeissään. Parin tunnin kuluttua valkoinen autuus on peitetty ennalta suunnitellun mukaisella kasalla kynsi- ja meikkihärpäkkeitä. Tarvittiin vielä reissu Terraan (kattovalaisin ja printterin alla olevat laatikot) sekä muutama täsmähankinta sisustuselementtien muodossa ja homma alkoi olla valmis.






Olohuoneesta katsottaessa keittiö näyttää itse asiassa selkeämmältä sekä avarammalta kuin ennen ruokapöydän myymistä ja lakkauspiste jää sopivasti hyllyn taakse piiloon. Otin samalla tehtäväkseni järjestää leimauslaatat järkevämmin, koska hävitin kaikki pinkit säilytyskansiot, jotka värjäävät ja tuhoavat valkoisen pöytäpinnan sille osuessaan. Ostin Kärkkäiseltä puisten säilytyslokerikkojen kanssa keräilykorttikansiotaskuja (yläfemma, neljä sanaa yhdessä!), joihin sujautin kaikki pienet pyöreät leimauslaatat kartonkipalasten kera. Pyhänä tarkoituksenani olisi leimata testileimat kartonkeihin, jotka toimivat myös tukena taskuille. Kansio on muuten hyvä ja toimiva, mutta muutama ärräpää on jo päässyt sivujen taituttua äkillisesti väärään suuntaan laattojen sinkoillessa ympäri keittiötä kuin lentävät lautaset ikään.





MoYou Londonin laatat sopivat täydellisesti myöskin Kärkkäiseltä hankittuun reseptilaatikkoon. Arvatkaa olinko näky kulkiessani Lahden liikkeessä ympäriinsä tunkien mukaan ottamaani testilaattaa jokaiseen laatikkoa muistuttavaan esineeseen. Überin ja Pet’lan laatat ovat muiden isompien laattojen kanssa peltisessä reseptilaatikossa, jonka hankin… arvaatteko jo… kyllä, Kärkkäiseltä. Tilasin isot puiset lokerikot postitse ja paketti saapui muutamassa päivässä postiin. Paljon helpompaa kuin istahtaa autoon, ajaa Lahteen ja todeta tunnin etsimisen jälkeen, että haluamasi tuote on loppu. Pikkuisiin laatikoihin mahtuu akryylimaaleja, koristehyrriä, glitterpurkkeja ja muuta koristelusälää.





Ikean Malm-kampauspöytä oli ainoa järkevä vaihtoehto meikkaustarkoitukseen, koska se on tyylikkään yksinkertainen, tulee lasikannella varustettuna ja maksaa vain satasen. Isoon laatikkoon mahtuu paljon meikkejä ja pöytä on mukavan korkea meikkailutarkoitukseen. Lakkailupöydäksi valitsin valkoisen 120cm:n pöytälevyn valkoisilla jaloilla Ikeasta. Lasilevyn kanssa pöytä tuli maksamaan 40€. Pöydille jäi runsaasti tilaa meikkisiveltimille ja erinäisille purkeille ja rasioille. Erityisen ihastunut olin Kärkkäiseltä (ei, tämä ei ole maksettu mainos) löytämääni metallirasiaan, jonka kantta koristavat kivat meikkiaiheiset kuvat ja jonka sisuksiin tungin loput akryylimaalini. Toiseen metallilootaan sain ahdettua kynsifoliot kauniisti riviin.





Tämä kaikki tapahtui vuoden alussa, jonka jälkeen olen kuvien perusteella tilannut ebayn tyhjäksi meikkisiveltimistä. Löysin ebaystä myös näpsäkän akryylisen huulipunalaatikoston, jonne sain mahtumaan 3x12 huulipunaa. Samaisesta ihmemaailmasta tilasin myös perhosia liitelemään seinälle sekä ison akryylisen lakkatelineen leimauslakkoja varten. Leimauslakkojen alla oleva laatikosto (kyllä, harrastan kerrospukeutumista ja kerrossisustamista) on taas sieltä Kärkkikseltä ja siellä majailevat kynsivinyylit, isot luomiväripaletit ja erinäinen määrä swatchattavia kynsilakkoja. Palaset-laatikostot ovat muistoja lapsuudestani ja olen NÄÄÄÄIIIIIN onnellinen, että olen kantanut niitä mukanani kaikki nämä vuodet. Seitsemän laatikostoa pitävät nyt keittiössä sisuksissaan huulipunia, rajauskyniä, luomivärejä, poskipunia, aurinkopuutereita ja kynsitarvikkeita. Onhan niissä jo vähän ajan patinaa mutta hei, kenessäpä meistä ei.




Alkuperäinen työtuolini oli Ikean Vilmar, joka on nätti kuin sika pienenä mutta sain sen vuoksi parissa viikossa tulehduksen kantapäähän (istun mielelläni koneella kantapää tuolilla polveen nojaten, vapiskaa ergonomit) ja verisuonen pullistuman yläpäähän tuolin jatkuvasta haamunarinasta (tuoli elämöi ja poksui jatkuvasti kun siinä ei istunut). Menin nöyränä tyttönä takaisin Ikeaan ja työnsin kotiin pehmustetun työtuolin, jonka peräti kasasin ihan itse. Onhan siinä nätit rusutit takana ja keittiöön sopiva ruutukuvio. Ja pylly tykkää pehmukkeista. Lakkailupisteen alle on myös kummallisesti ilmestynyt rullakko, joka kantaa erittäin epämääräisiä tavaroita ja johon potkin jalkojani kynsiä lakatessani. Mutta jokainen säilytystilasentti on käytettävä hyväksi, etenkin kun meikki- ja lakkavarastoni pullistuu sen minkä kerkiää.




Viimeisin ja toivottavasti viimeinen muutos pisteellä tapahtui viime viikolla, kun toinen kuvauslampuistani poksahti. Tilasin ledit alun perin Valotornista ja lähetin sinne kyselyä lamppuihin liittyen, sillä mielestäni alle 3000h:n paloaika ei vastaa korkeaa hintaa. Nykyäänhän lamput maksavat enemmän kuin itse valaisimet. Sieltä lafkasta ei ole kuulunut minkään maan vastausta eikä GU10-kantaisia päivänvalolamppuja niin vaan lähdetä ostamaan lähimarketista. Päädyin siksi vaihtamaan koko valaisimet, koska Valotornista en ainakaan enää tilaa koskaan mitään. Ostin tilalle rumat mutta käytännölliset Tertialit ja niihin Ikean päivänvaloledit samalta istumalta. Helppoa ja edullista, olisinpa tajunnut tämän jo vuoden alussa ja säästänyt pitkän pennin.

Nyt on ihan meikata luonnonvalossa suoraan ikkunan edessä. Meikkausaika on varmasti kaksinkertaistunut, koska touhu on niin kivaa kun saa oikein istua eikä tarvitse hikoilla kylppärissä huonon valon ja tulikuuman patterin kanssa. Mikäli joskus sattuisi sellainen helvetillinen tilanne, että joutuisin meikkaamaan pimeällä, löytyy laatikosta led-valoin varustettu peili… ebaystä tietenkin.

Tällaista kuuluu mun keittiöön, mitäs teidän kyökissä kokataan? 



Thursday, June 16, 2016

PiCture POlish Sunflower


Picture Polish julkaisi taas niin ihania uusia sävyjä, että jouduin hankkimaan neljä viidestä kaunottaresta Cesarsilta. Julkaisu oli jälleen täysi yllätys mutta toteutettu hauskasti Instagramissa videoklippeinä. Jules oli kyllä mainio paljastaessaan yksi kerrallaan uutuuksia. Onneksi satuin pörräämään instassa juuri oikealla hetkellä ja ehdin kokea julkaisuhetket ihan reaaliaikaisesti. Voi veikkoset, että voi kynsilakkajulkkarit olla jännä paikka!




Sunflower on itselleni kokoelman helmi ja taisin jopa päästää pienen kiljahduksen, kun se pomppasi Julesin kätösiin. Lakan sävy on niin täydellinen aurinkoisen keltainen, että sen luulisi tuottavan energiaa pienen kylän tarpeisiin. Sävyn paras puoli on myös sen huonoin puoli. Lakka on melko läpikuultavaa, minkä vuoksi jouduin nöyrtymään ja lakkaamaan kolme kerrosta kynsille. Tavallaan en kuitenkaan tehnyt tätä peittävyyden vuoksi vaan saadakseni lakkaan siihen kuuluvan syvyyden, joka vaatii sen kolme kerrosta. Uskokaa pois, yksi kerros voi tehdä ihmeitä! Kuivumistakaan ei tarvitse odotella vaan kerrokset voi huoleti lakata peräkanaa päällekkäin.




Auringonvalossa Sunflower on aidon keltainen ja siinä olevat kevyet holohitulat syttyvät tuikkimaan antaen lakalle lisää ulottuvuutta. Sisävalossa lakka näyttää kynsillä sinappisemmalta ja tekee Sunflowerista passelin paitsi kesään, myös syksyn pimeneviin iltoihin. Liukuväri Autumnin kanssa huutaa jo itselleen tekijää. Unohtakaa kirkasvalolamput ja hankkikaa Sunflower!




Jumitin jotenkin lakan nimeen ja tunsin olevani velvoitettu esittelemään lakan jonkinlaisten kukkakoristelujen muodossa. Kukat eivät ole yhtään oma juttuni kynsillä, kuten taisin jo mainita tiistain postauksessa. Tästä syystä Sunflower on pyörinyt pöydällä odottamassa kukkainspiraation tai satunnaisen herkän hetken löytymistä. Säästetään se herkkyys vaikka Rosen esittelyä varten (taas yksi lakka, jolla on kukkanimi, argh!), sillä näistä tuli lopulta aika sähäkät.




Kynsisirkuksen Kaisa teki hetki sitten upeat kynnet, joita päätin heti matkia. Keräsin pöydälle muistutukseksi mustan mattalakan ja kävin MILV:n siirtokuvat läpi etsien Kaisan käyttämää kukkasiirtistä. Itse tein samantyyppisillä siirtokuvilla (mulla N149, Kaisalla N329) kynnet viime vuoden puolella (tässä), joten olin varma jämäpalojen löytymisestä. Siinä kuvia selaillessani törmäsin söpöihin orvokkisiirtiksiin (N282), joiden olemassaolosta en ollut tietoinen. Samalla totesin, että omat kynteni ovat auttamatta liian pitkät koko kynnen siirtokuvia varten.




Nappasin orvokit pöydälle odottamaan mustan lakan viereen ja siinä ne seisoskelivat, kunnes jokin maaginen voima törmäytti Sunflowerin joukon jatkoksi ja kaikki oli yhtäkkiä kristallinkirkasta. Kaivoin laatikosta zigzag-sakset ja leikkelin orvokeista chevron-kuvioita. Tällä tavalla sain kuvion helposti riittämään koko kynnelle. Arvatkaa oliko voittajaolo, kun keksin ihan itse leikellä siirtiksiä kuvioleikkurilla?! Vaikka kai se Sveta on tämänkin jo tehnyt aikapäiviä sitten.




Lakkasin muutamalle kynnelle Essencen valkoista Wild White Ways ja muutamalle Picture Polishin Sunfloweria. Nimettömään sudin Essencen The Black Cat –mattalakan, joka levittyy ja peittää kuin unelma. Asettelin chevron-siirtikset kynsille oikeassa järjestyksessä vesilasin kautta ja ihastuin taas MILVien mielettömään laatuun. Näillä ei voi sössiä. Tällä kertaa poistin ylimääräiset osat metallisella kynsinauhatyöntimellä, mikä olikin parempi idea kuin asetonin kanssa läträäminen.




Leimojen oli luonnollisesti myös oltava orvokkeja ja löysin sellaiset ÜberChicin 6-01-laatalta. Leimasin orvokit kahteen kynteen Mundon valkoisella ja turkoosilla (nro5) lakalla sekä vielä mustalla MYL:n leimauslakalla Sunflowerin päälle. Kirkas leimasin toimi Mundojen kanssa, mutta MYL:n mustan lakan kanssa se alkoi takkuamaan. Onneksi sain sentään kynsille jotain orvokkien tapaista ennen hermojen menettämistä.




Lisäsin kynsiin aimo kasan niittejä ja pikakuivattajaa, jonka jälkeen mattasin nimettömän uudelleen Cesarsin mattalakalla. Sain suru-uutisen, että tämä lakka on lopetettu mutta onneksi Satulla on vielä Cesarsilla yksi pullo nimelläni varustettuna odottelemassa. Miksi kaikki hyvä loppuu aina liian aikaisin (paitsi irtokarkit, ne loppuu aina liian myöhään ja ikävään pahoinvointiin)? Anyways, nämä kynnet on niin mun näköiset ja voisin tehdä koko kesän chevronsiirtiksiä kynsille eri kuvioista. Ja tuo keltuainen… *Ahhhh*!

Mikä on teidän mielestänne paras mattalakka? Ilmiantakaa se heti :).